Hiekkalaatikkoleikkejä ja hyvää ruokaa

Nyt lomalla on ihan eri tavalla aikaa ihan arkisiin juttuihin. Olenkin miettinyt paljon sitä, oliko aikainen töihinlähtö sittenkin virhe.. mutta sitten olisi turha toivoa tätä paikkaa, jossa ensi syksystä alkaen toimin, hakihan sitä 43 muutakin henkilöä. Enhän oikeasti ollut poissa kuin muutamia tunteja päivässä, joista Myy usein nukkui kolme tuntia. Seuraavan ja Myyn kanssa haluaisin jäädä kotiin pidemmäksi aikaa. Kilpailu on kuitenkin kova, eikä minulla ole vara pudota muiden joukkoon ennen kuin vakipaikka on alla ja siihen voi mennä vielä useampi vuosi. Kakkosta en sen sijaan ole valmis odottamaan vuosia.

Nyt lomalla Myy nukkuu öisin 10-12 tuntia (viime yönä taas vihdoin heräämättä!). Aamupalan jälkeen menemme usein pihalle kiikkumaan ja leikkimään hiekkalaatikolle, joka onkin Myystä ihan ykkösjuttu. Päiväruoka syödään 11 aikoihin ja unille Myy käy 12 aikaan. Nukuttuaan 1-1,5 tuntia Myy syö puoli kolmen aikaan välipalaa, jonka jälkeen menemme usein ulos lenkille, jos edellispäivän ruokaa on vielä jäljellä. Muuten valmistamme ruokaa ennen kuin isi tulee kotiin töistä. Tämän viikon menusta onkin löytynyt uunilohi (alla perunasipulisekoitus ja päälle mustapekkajuusto, suosittelen! Kalan nahka uunissa ylöspäin!), pihvit ja perunamuussi, hiivaton pitsa sekä piknik takapihalla.

Lomalla viimeinkin

Kesäloma alkoi virallisesti tänään. Heti aamusta imuroimme Myyn kanssa koko talon, vaikkei yhtä tarkasti kuin isimies sen vuorollaan tekee. En ollenkaan tykkää imuroimisesta, vaikka hetken aikaa uusimman imurin hankkimisen jälkeen näin kuvittelisin.

Imuroimisen jälkeen leikimme hiekkalaatikolla sekä pinosimme eilen kesken jääneen puupinon oikealle paikalle. Pari puuta jäi laittamatta, sillä yhtäkkiä peukalon päässäni törrötti ällöttävä pieni nahkarukkanen, lepakko. Koko naapuristo sai huutoni ja kiljuntani seuraukseni kuulla, että meillä tapahtuu.

Myy on päiväunilla ja herää kohta. Luin hetken kirjaa ja ajattelin maksaa liitonmaksut: kissa sai koneen tilttaamaan enkä lopulta löytänyt maksutositteitakaan. Olen ihan käsittämättömän hyvä kadottamaan tavaroita. Eipä tarvinnut siis varailla loppukesän matkalle hotelliakaan, eikä perustaa uutta blogia. Olen nimittäin päättänyt luoda käsityöblogin erikseen ja ehkä antaa sille eri tavalla toisenlaiset kasvot, kun taas tämän lapsiblogin olen halunnut pitää anonyymina. En kuitenkaan aio hylätä tätä, vaan hakea uutta tuulta purjeisiin. Nyt lomalla on onneksi enemmän aikaa taas.

Aurinkoisia päiviä teille kaikille!

shopping

Mies lähti tänään hakemaan entisestä opiskelukaupungistani autoon osia ja me tytöt päätimme pummia kyydin siinä samalla, sillä ihan äsken ei ollutkaan tullut käytyä moikkaamassa entisiä työkavereita. Tulihan siinä samalla kurkattua muutaman liikkeen alerekit ja turhaluulo, että tyhjin käsin olisi päästy tälläkään kertaa.  Itselle löysin juuri täydelliset ballerinat, joita olinkin jo tovin etsinyt hajonneiden tilalle. Sopivasti alessa nekin! Myylle ostin Lindexin alesta jo talvella kuolaamani takin syksyä ajatellen. Takki oli vain hieman reilu eikä isompaa kokoa ollut, mutta onhan minulla maailman ihanin kummityttö, jolle se amtaa, jos Myy ehtii syksyyn mennessä hurahtamaan.

Minulla oli tuuria matkassa, sillä myös Tove100-Muumi-vaatteita oli puoleen hintaan. En voinut vastustaa Myyn kuvalla varustettua paitaa ja bodya koossa 92. Bodyja ei enää juuri käytetä, joten siitä tulee paita :) Bodyn kuosi on aivan täydellinen ja niin myös Myystä, joka kanteli bodya sitä itseään vasten painaen. 86 koko tuntuu olevan viimeinen, jota löytää helposti siistinä ja ehjänä kirpparilta. Tästä syystä olen alerekeistä kurkkinut kyseistä kokoa ja ommellut sitä - minä kum en tunnetusti mitään täydellä hintaa juurikaan hanki lahjoja lukuunottamatta.

Mukaan tarttui vielä huomattavassa alessa ollut uv-puku, joka oli viimeinen laatuaan. Puku on isompi ja jää odottamaan Myyn kasvua. Suomalaisessa kirjakaupassa oli muuttomyynti, jonka seurauksena tämä herkkusuu teki itselleenkin investoinnin. Pidän keittokirjoista nettiä enemmän ja kerrankin suklaakirja, jossa et tarvitse ainetta, jota saat metsästää kissojen ja koirien kanssa, vaan kaikki ainekset löytyvät kaapeista valmiina tai ainakin lähikaupan hyllyiltä.

Palkintoshoppailua ja hermojen kiristystä

Tänään ihan kaikki ei mennyt putkeen: ensin menin kauppaan Myyn kanssa, eikä ongelma ollut siinä, ettei neiti olisi halunnut kävellä, päinvastoin: ihan itse ilman kädestä pitämistä ja nimenomaan eri suuntaan kuin oli tarve. Kassojen läpi selvittyä autolle mennessä luonnollisesti hajoaa ostoskassi rangaistuksena siitä, että unohdin ottaa kangaskassin mukaan. Toisessa kainalossa rimpuileva muksu ja heti suojatien jälkeen asfaltilla levinneet ostokset. Ystävällinen sielu nosti tippuneen tomaattirasian vapaaseen kainaloon ja ah sitä tunnetta, kun tomaattimehu alkaa valua pitkin kylkeä imeytyen vaaleaan mekkokankaaseen. Jo tästä olisi pitänyt tajuta, ettei mummolan hiekkalaatikkoa kannata koota juuri tänään, eikä harvoin nautittua limpparitölkkiä kannata laskea maahan. Yllättävän nopeita nuo muurahaiset, eivät olleet järin herkullisia. Siinä niitä sitten aikani syljeksittyäni lähdin Myyn kanssa sisälle, jotta päivä  kohenisi loppua kohden. Just joo, ei maistunut iltapala neidille ja lupaili heräillä läpi yön. Great.

Toissapäivänä mies haki naapurikaupungista osia autoonsa ja me Myyn kanssa lähdimme mukaan shoppailemaan hyvillä mielin, kun tieto töiden jatkumisesta, paremmasta palkasta ja bensakulujen loppumisesta oli viimein saatu. Kiersimme pari isompaa kirpparia, joista toisella on myös uusien tuotteiden jälleenmyyjiä, se oli hairahdus! Tästä kuvia.. ensin on kuitenkin pakko näyttää, mitä ostin kaverilta: i-h-a-n-a-t kankaat, jotka eivät enää oikein istuneet hänen tyyliin, mutta minun todellakin! Pääsin tänään myös ompelemaan lankomiehen pyynnöstä pikkupojalle autopaidan hänen sillä aikaa piirrellessä Myyn kanssa.

Ja sitten niihin hairahduksiin:

Softsell-takki 92 cm

Outletistä 98 cm kurasetti. Tätä himoitsin jo ajat sitten ja nyt kun niin edullisesti sai, otin jo talteen odottamaan.

Kirppikseltä 92 cm Minni-tunika, jonkun tekemä uusi Hello Kitty -huivi ja crocsit 22

Hiekkalaatikolle Myy-paita, haalistunut siis jo reilummin, mutta oli tosiaan hinnassa huomioitu. Kuosi maailman ihanin. Tähtihuppari 80 cm myös kirpparin.

Jonkun tekemät nuken mekko ja kestovaippa. Itse näitä askarrelleena on mukava joskus tukea toisten käsitöitä :)

Uudet Mymmeli-astiat itselle käyttöön

Hiekkalelu ainakin isin käyttöön

Prinsessa Paulan pottakirja, jonka kaveri vielä löysi meille, vaikka on loppuunmyyty. Ihana H <3

Materialisti, mikä materialisti ;)

Työuutisia!

Nykyinen työsopimukseni on heinäkuun loppuun ja uudet paikat olivat haussa pari viikkoa sitten. Perjantaina kävin työhaastattelussa tutulla työnantajalla. Päätökset tulivat eilen ja koska tämä oli tiedossa, tarkistin sähköpostin puolen tunnin välein. Töiden jälkeen jo unohdin tarkastelun hetkeksi ja menimme Myyn kanssa hiekkalaatikolle. Tarkistin kännykällä postin ja huomattuani kolme työpostia käteni alkoivat täristä. Yhden otsikkona oli "Sitoumus tehtävään", jolloin käteni alkoivat täristä kahta kauheammin, eihän se voinut tarkoittaa kuin yhtä asiaa. Liitetiedostot aukesivat aivan liian hitaasti ja vihdoin kolmannessa liitetiedostossa kerrottiin, että olin tullut valituksi siihen tehtävään, johon kaikista eniten halusinkin!

Valitusaikaa on kaksi viikkoa ja eräs kollega aikookin ilmeisesti tämän hyödyntää. Nyt peukut pystyyn, että kaikki on täydellisen perusteltua, eikä hänkään voi minulta paikkaa viedä. Esimies kyllä vakuutti, että perustelut todella ovat tehty.

Mutta.. Myy. Nyt joudun todella hakemaan Myylle hoitopaikkaa. Apua. Miehellä on nyt kahtena vuotena peräkkäin ollut syksyn lomautuksia, onkohan tänäkin vuonna, kesä näyttää vierähtävän ainakin osin niin. Naapurissamme on kaksi perhepäivähoitajaa, joille ensi sijaisesti tahtoisin Myyn, jos ulkopuolisen on hoidettava. Kun lomautusasiat tietäisikin etukäteen, mummoja voisi varmasti myös hetkellisesti hyödyntää. Vaikeaa :(

Unta

Pikku Myy on viime öinä nukkunut yönsä periaatteessa putkeen heräämättä. Nyt joinain öinä on herännyt alkuyöstä kerran (eilen poikkeuksellisesti huutaen siinä sitten puolituntia kurkku suorana ilman, että mikään auttoi), mutta nukahtaa otettuaan nokkiksesta hörpyn vettä. Juo kyllä ennen sänkyyn viemistä vettä ja iltapalalla maitoa, mutta edelleen neidin juomismäärät ovat varsin säälittäviä.

Nukkuminen sujui jo välillä ilman silittelyjä, ei nykyään. Muksu seisoo sängyssä, istuu, lyö päätään laitoihin ja aloittaa huudon heti, kun poistun vierestä. Hitaalla harjoittelulla saisi oppia nukahtamaan ilman vieressä vartomista. Tiedän kyllä, missä toimin toisin toisen lapsen kohdalla, vaikka vauvan yksin sänkyyn jättäminen tuntuisikin kauhistuttavalta ajatukselta. Tuskin se vauvasta sitä kuitenkaan on.

Myy nukahtaa yleensä nopeasti, alle vartissa. Paitsi esimerkiksi tänään, kum vielä yökkäri päälläkin ölisi pihakiikkua osoitellen. Eihän tällaisilla ilmoilla nukkumaan malttaisi mennä. Mahdollisen alkuyön herätyksen jälkeen Myy herää 6-7 aikoihin, jolloin otan Myyn viereeni Myyn huoneen sohvalla. Siinä nukutaan vielä tovi lisää ja nyt onkin nukuttu superpitkään, jopa yhdeksään, kymmeneen! Ei siis kummastuttane ollenkaan, että välillä Myylle riittää puolen tunnin päikkärit, mutta yleensä nukkuu puolisentoista tuntia. Olen yrittänyt aikaistaa Myyn nukkumaanmenoa siinä onnistumatta. Näin kesää kohden liikutaan kyllä iltaisin sen verran, että toisaalta se tuntuu turhaltakin. Ihana alkaa kuittailla univelkaa vihdoin!

Kyllä nukkuminen on ihanaa.

Kevättä ilmassa!

Ikkunanpesua, pölyjen pyyhintää, uusien verhojen mietintää.. Kevät! Huomenna äitini tulee leikkimään Myyn kanssa, jotta voin imuroida ja luututa.. tehdä siis kaikkea, mistä en niinkään tykkää, mutta tehtävä on.

Eilen oli ihan huippu päivä. Kävimme töitteni jälkeen moikkaamassa miehen mummoa (jota Myy vierasti aluksi kovastikin), sitten tervehtimässä ihanaa kummityttöä ja tämän perhettä (ihan huipputyyppejä koko perhe ♡). Myy tuntui tykkäävän perheen 2,5-vuotiaasta pojasta kovastikin ja halaili kokoajan tätä. Poika on kyllä kovin ihana, oikein hyvä vävyehdokas ;) appivanhemmatkin olisivat täydelliset. Ehkä vähän ajoissa kuitenkin..

Seuraavaksi vierailimme työkaverillani, jonka alakouluikäisten lasten kanssa Myy tykkäsi kovasti touhuta. Heidän koiransa oli Myystä jotain yli-ihanaa ja karhunkokoinen suloisuus saikin paljon halauksia. Vielä viime vuoden puolella Myy pelkäsi koiria, mutta tutustuttuaan yksivuotiskuvauksissa "terapiakoiraan", lapsirakkaaseen ja rauhalliseen kultaiseennoutajaan, Myystä tuli koirien ylin rakastaja.