Joululahjapostaus

Kuten aiemmassa postauksessa totesinkin, Myy sai hillittömän pinon lahjoja. Ensin menimme miehen isälle, jossa paketit jaettiin puolen päivän jälkeen. Ukkilasta jatkoimme vanhemmilleni, jossa kävimme perinteisessä joulusaunassa isän kotipaikalla vanhassa viisikymmentäluvun saunassa. Pakettien jako meni perinteisen myöhään. Vielä seuraavana päivänä paketit jaettiin miehen äidin luona. Missään paikoista ei käynyt pukki, vaan "tonttu oli jättänyt paketit kuusen alle". Muistan itse, että oli kiva uskoa pukkiin ja kiva, kun pukki kävi, mutta silti olen hieman skeptinen tälle uskottelulle. Saa nähdä, käykö meillä kuitenkin ensi vuonna pukki. 

Mutta nyt ne Myyn miljoona pakettia:

Disneyn Mikki Hiiri -aiheinen nuppipalapeli. Kai olen sanonut olevani hillitön Disney-fani Muumien lisäksi? Minni, aaawwww.. Lapsena Aku Ankka oli elämäni dinosaurusten ohella.

Lentokonefanin mieleen lentsikka-dublopaketti. Mummolta muovisia eläimiä, jotka voisivat pärjätä myös kylpyhirmun vesileikeissä.

Mummolta myös farkut kokoa 98 cm ja lasten esiliina.

Eläin-, numero- ja satukirjoja lukuhirmulle. Metsäpolun satukirja on kummitädiltä.

Kummitäti myös osasi vetää oikeasta narusta antamalla Myylle kissan, pöllöpehmon annoin itse (sillä Myyn huone on pöllöteemainen) ja pikkuserkun äiti oli käärinyt pakettiin pöllöpeiton.

Meidän ainoaksi lahjaksi tarkoitettu keinuheppa oli kyllä ehdoton suosikki muutaman muun lahjan ohella. Tämähän ei siis jäänyt ainoaksi lahjaksi, mutta yritys oli hyvä :) Ihhahhaa on kovassa käytössä.

Kirpparilta löysin ison heppapehmolelun ja leluhepan antoi sukulaistäti.

Kirjoja meiltä ja sukulaisilta.

Mummi ja ukki antoivat kaikki Muumi-jaksot DVD-paketin, joka oli Myylle ihan huippujuttu. Ei sillä, äiti ja isi on myös hirmuisia Muumi-faneja, mutta voin jo kuvitella, kuinka näistä löytyy apu hetkiin vauvan syntymän jälkeen. Mikään ei liimaa Myytä samalla tavalla paikalleen kuin Muumit, oli hyvä asia tai ei. Myös kummeilta saadut Taotaot olivat ihana yllätys, rakastin tuota sarjaa lapsena!

Mummilta Myy sai lentskarit legoja, kavereilta Arien Dubloja. Siis vau näin lyhyesti.

Kummeilta Myy sai nukkekodin olkkarin kalusteet ja toiselta kummilta puisen palapelin. Mummilta Ammuu-kirjan ja Herra Hakkarainen -yökkärin.

Enemmänkin isille ostettu Lidlin junarata oli kuitenkin naamioitu Myyn nimen taakse pakettiin. Palapelin antanut kummi antoi Myylle myös junaraan osia ja veturin, liekkö isi ollut juttusilla kummin kanssa?

Kummitädin paketista löytyi 92 cm Lassien kaksiosainen toppapuku, joka on varmasti hyvä keväällä. Vähän vielä reilu, mutta kenkien kanssa jo käyttökelpoinen.

Sukulaisista tuli Muumi-hoitosetti.

Meiltä pehmeitä hedelmiä ja muita ruokia, seassa pilkottavat eläimet sukulaistädiltä.

Sähkövatkainkin pikkukokille löytyi kääreistä.

Ukilta magneettikirjaimia ja pehmolammas MÄÄ!

Ja yksi huippujuttu Myyn mieleen, Stiga ja vieläpä pinkkinä! Tosin mäkeä Myy ei tykkää laskea, mutta kyydissä olla vedettävänä. Tästä käytiinkin keskustelua ja minusta Myyn ei tarvitse tykätä laskemisesta ja voidaan laskea sitten, kun se ei enää pelota. Aiheuttaa vielä traumoja lapsiparalle, jos pakolla mäkeä pistetään laskemaan, puuh!

Joulukiireiden jälkeen

Viimeiset pari viikkoa ovat menneet ihan hirveellä kiireellä: ensin töissä viimeiset viikot olivst valmistautumista jouluun ja äippälomaani, melkein joka ilta jokin palaveri tai kokous tai koulutus, sen jälkeen loppurutistus ja vihdoin äitiysvapaan alku. Siitä alkoi kuitenkin valmistautuminen jouluun joulusiivouksen ja paketointien ja lahjojen valmistelun myötä. Viimeisen kuukauden olinkin kutakuinkin kokoajan neule käsissäni ja aikamonta pehmeää pakettia sainkin ajoiksi, mutta harmittavan monta jäi kesken. Täytyy antaa niitä sitten syntymäpäivinä ja ystävänpäivänä olettaen, että saisin ne valmiiksi ennen vauvan syntymää.

Kuvailin kaikki Myyn saamat joululahjat ja teen niitä postauksen heti, kun pääsen tietokoneelle istahtamaan. Jokaisella oli tavoitteena yksi lahja Myylle, mutta eipä tuohon näyttänyt pystyvän kuin yksi kummeista. Isovanhemmilta jokaiselta tuli pari, kolme pakettia ja itse huomasin hamstranneeni yhden, jos toisenkin paketin vaatehuoneen perälle. Kirjoja kun on tullut alennuksesta ostettua pitkin vuotta ja kyllä Myy niitä rakastaakin. Kaikki lahjat olivat mieluisia ja sinänsä käytännöllisiä. Mitään sellaista ei tullut, että olisi joutunut miettimään, että mihin tämänkin komeron täytteen laittaisi.

Olen nyt liikkunut vähemmän, sillä en halua ottaa riskiä, että muksu ulkoistuisi tämän vuoden puolella. Meillä oli 34. viikolla ultra, jossa todettiin kohdunsuun pehmenneen ja että sormi menisi läpi, kaulaa oli reilusti jäljellä. Lääkäri sanoi, että vauva täsmää viikkoja täysin painoarvion ollen 2300 g. Painoarvio lasketulle olisi näin 3,5 kg. Saa kuulemma tulla kun on tullakseen. Tammikuussa alan kyllä liikkua taas reippaasti, noin supistuksiakin tuntuu tulevan. Kauhistus, miten vähän aikaa on jäljellä, eikä mitään valmisteluja ole tehty.

Neuvolakuulumisia 33+0 reissun päältä

Torstaina 33+0 oli neuvola. Maha hupsahti pari viikkoa sitten alas ja olo on kyllä kaikkine hiertämisineen ollut sellainen, että väittäisin vauvan olevan jo aika alhaalla. Terkka tunnustelikin ja sanoi, ettei löydä päätä. Hänen oli muutenkin vaikea tunnistaa, kuinka vauvq mahassa on, mutta päätyi lopulta siihen, että vauva on selkä vasemmalla kyljellä joko viistossa tai sitten tosiaan jo niin syvällä luiden sisällä, ettei siksi löytänyt päätä. Olisin saanut lähetteen ultraan, ellen olisi sinne tiistaina menossa kokokontrolliin.

Sf-mitta oli 30 cm, keskikäyrällä siis. Tähän asti mitta on kulkenut hieman käyrän alapuolella. Painoa oli tullut 600g/vk, yhteensä jo 13,5 kg. Terkka kyllä sanoi, että lähtöpainooni nähden määrä ei haittaa. On tässä kuitenkin joulu tulossa suklaineen ja herkkuineen, että katsotaan vain. Myystä ehdin kerryttämään 17 kg, jotka lähti pelkällä imetyksellä neljässä kuukaudessa ja vielä muutama senkin jälkeen.

Paineet ja muut olivat oikein hyvät. Sykkeet itsellä vähän korkeat, vauvalla 150 tietämillä. Swuraava neuvola laitettiin vielä tämän vuoden puolelle, jotta streptokokkinäyte olisi varmasti otettu ennen vauvan syntymää.

Eilen lähdimme reissuun kummipojan synttäreille ja täytyy kyllä myöntää, etwivät pitkät ajomatkat enää mitään herkkua ole. Selkää särki ja kylkiluut tuntuivat olevan kovilla. Huomenna sitten uudelleen plus maanantaina pidempi työpäivä. Onneksi enää viikko töitä!

Lisään loppuun kuvan reissun tähänastisista ostoksista, jos puhelin siihen suostuu. Huomenna vielä nopea käynti Ikeassa ja ehkä aamu HopLopissakin :)

Babyshower in a box -juhlat

Nyt yllätti opiskelukaveri toiselta puolen Suomea kyllä aivan totaalisesti! Sain eilen varoitustekstarin, joka oli kirjoitettu niin viralliseen sävyyn, että tankkasin alkua moneen kertaan ennen kuin edes pääsin loppuun. Lopulta, kun sain paketti-ilmoitusviestin luettua loppuun, tajusin kenestä on kyse. Puhelimen vaihdon myötä läheskään kaikki numerot eivät ole puhelimessani tallennuksissa ja sattuipa juuri tämän kaverin numero olemaan yksi niistä.

Tänään sain pakettikortin postilaatikkoon ja ensimmäinen hämmästyksen aihe oli jo paketin paino: kolme kiloa! Mitä ihmettä! Mieleeni tuli, että kaveri kyseli viikonloppuna, olivatko kaverini järjestäneet minulle babyshowereita ja harmitteli, etteivät. Eihän niitä ollut pietty Myynkään aikaan. Kaveripiiri on niin laajalti levinnyt, että olisipa tosiaan ollut ihana, mutta jo polttareihin porukan kasaan saaminen oli ihan huippua. 

No. Kaverille asia oli ilmeisesti jäänyt korvan taa, sillä maanantaina oli paketti lähtenyt postiin ja jo tänään se oli minulla:

BABYSHOWER IN A BOX -JUHLAT!

Paketin sisällä oli päällimmäisenä lappu. Paperissa toivotettiin tervetulleeksi babyshower-juhliin, joiden emäntänä olisin minä, juhlien pitopaikkana kotimme, aika se, jolloin paketti avataan. Juhlien tarjoiluista ja viihdyttämisestä tuli vastata emännän. Laatikkoa kehotettiin purkamaan varovasti ja mainittiin, että sieltä saattaisi löytyä jotain tulevalle isosiskollekin. Ja voi ihana, mitä paketista paljastuikaan!

VAIPPAKAKKUPÖLLÖ!

Vaippakakku koostui runsaasta määrästä ykkös-, kakkos- ja viitoskoon vaipoista: vauvalle ja isosiskolle nyt käytössä olevia vaippoja :) 

Vaippojen lisäksi pöllö kätki sisälleen muutamia juttuja: jalkana toimineet käsineet isosiskolle, nokkana pyllypyyhe vauvalle, ihana sammakkoruokalappu ja ah, vuosipyyhe ensi vuodelle :) Siis I-H-A-N-A yllätys!

Aivan käsittämätöntä omistaa näin ihania ystäviä. Sanat eivät riitä kertomaan, miten hyvältä tuntui tulla muistetuksi näin, vaikka välissämme on satoja kilometrejä ja vuosia siitä, kun olemme edes viimeksi kasvotusten nähneet. Love <3

Työhulinoita ja ite-vaihe

Viimeiset pari viikkoa ovat juosseet karmeaa kyytiä, enkä ole paljon ehtinyt paikoillani olla. Töissä on ollut yhtä sun toista lähestyvän joulun ja äitiysvapaan ansiosta, samasta syystä töitä on ollut useammalle illakin. Vapaat illat on sitten vuorostaan ollut vieraita ja itsellä menoja. Yhtenä päivänä ehdin kuitenkin viettää aikaa oman pään mukaan ja tuolloin käväisin Myyn kanssa kirppareilla ja käveltiin muutenkin. Nyt on niin pirun liuskasta, että kävely on kyllä aikamoista tuskaa. Nivuset huutaa hallelujaa ja alakerta tuntuu muutenkin olevan aika kovilla.

Tiistaina käytiin pitkästä aikaa saunomassa mökillä ja tuolloin alakerrassa oli kummallista tunteilua, joka jatkui vielä seuraavanakin päivänä. Tiistai-iltana kiinnitin huomiota siihen, että ihan kuin maha olisi tipahtanut alemmas! Keskiviikkona tuli vielä käytyä reipas lenkki kaverin ja rattaiden kanssa, ja tästä olenkin saanut kärsiä viime päivät. Taidan käydä seuraavan reippaan lenkin vasta vuodenvaihteen jälkeen.

Myyn nukahtamisharjoitukset ovat todellakin tuottaneet tulosta. Iltarutiinit ovat vahvistuneet ja neiti jää aina itse nukkumaan ilman minkään näköistä itkua tai kitinää: yökkärin vaihto, hampaiden pesu, hyvät yöt isille (jos äiti nukuttaa), sänkyyn, peitto, iltasatu ja valot pois sekä iltapusut. Ja sinne nukkuu. Olenkin nauttinut ihan hurjasti tästä omasta tunnista tämän jälkeen, jonka olen pääasiassa käyttänyt neulomiseen ja vihdoin ja viimein rästiohjelmien katsomiseen. Myös jonkinnäköistä parisuhdeaikaakin löytyy...

Sanoja Myyltä tulee nyt lähemmäs 70, kun niitä tämän viikkoa olen listannut. Uusia lempisanoja käytössä on ehdottomasti "ite" ja "iiti" eli irti. Kaikki pitäisi siis saada tehdä itse, eikä missään auttaa, muuten irti kuuluu heti. Myös jonkin verran lauseita tulee, mutta pääasiassa ne ovat ja-sanalla yhdistettyjä asioita tai vaikka vauva a-aaa eli nukke nukkuu.

Myy on jotenkin nyt aivan ihana ja ihanassa iässä, vaikka välillä itsepäisyytensä kanssa äärimmäisen rasittava. Kaikkeen pitää muistaa ottaa huomioon itse-aika. Tottakai silloin, kun olisi jonnekin kiire, tämä ite-vaihe korostuu.

Myy tykkää hirmuisesti laulaa. Ihhahhaata kuuluu joka päivä, vaikka sanat eivät aivan oikein menekään. Tunnistettavissa kuitenkin! Muumien tunnari ja öhöm, myös Salkkareiden loppubiisi on miltei tunnistettavissa. Vauhti on hirmuinen, kiipeily on kivaa ja äidin pikkuapulainen on kova touhuissaan.

30+0 ja itsekseen nukahtamisharjoituksia

Näin on yksi itselle asetettu virstanpylväs ohitettu ja yksi kymmen taas täynnä. 30 muhkeaa raskausviikkoa takana, kymmenen edessä. En osaa sinänsä yhtään olettaa, että muksu syntyisi ennakkoon, enemminkin myöhässä, mutta toivon pikkusisaruksen olevan varsin täsmällinen, kuten siskonsakin oli. Näin ollen lasken edelleen, että kymmenen viikkoa jäljellä, eikä suinkaan kaksitoista. Töitä olisi jäljellä neljä viikkoa. Olo alkaa olla aika rampa, selkä huutaa istumisesta hoosiannaa. Kylkiluut varmaan poksahtavat poikki hetkellä minä hyvänsä muksun jumppaamisesta. Olo on toisinaan hyvinkin tukala, vaikka supistukset ovat kuluneen viikon aikana olleet miltei kokonaan poissa. Wuhuu!

Lenkkeily alkaa olla hurjaa liukkaiden teiden takia ja tipsuttelu ei tunnu hyvältä. Joka lihas jännityksessä, mikä tuntuu jälkikäteen. Pakarat ei enää huuda samanlaista halleluujaa kuin pari viikkoa sitten liikkumisen jälkeen. Painoa on tullut vähän reilut kymmenen kiloa, pahoin pelkään, että nousu alkaa taas, kuten edellisraskaudessakin. Toisaalta paino tippui nopeasti takaisin entiseen ja nyt minulla on hirmuinen halu saavuttaa entinen lihaskuntokin, joten toivottavasti tämä on mahdollista. Saa nähdä. Kahden muksun kanssa elämä voi olla hyvinkin toisenlaista...

Myyn kanssa on alettu valmistautua vauva-arkeen itsenukahtamisharjoituksilla. Myy pelleili viime viikon yöunille mentäessä ja alkoi ottaa sen verran päähän tunnin riekkuminen illalla sängyssä (johon ei auttanut päiväunien säätely tai aamulla aikaisemmin herättäminenkään), joten Myy sai alkaa tyytyä nukahtamaan sänkyyn itse. Myylle luetaan iltasatu, toivotellaan hyvät yöt, halit ja pusut, jotka jälkeen kerran meneväni olkkariin sohvalle. Myy on parin metrin päässä huoneensa oven ollen auki. Ensimmäisenä iltana Myy kitisi ja huuteli äitiä ja komensi "äiti tuu tänne" seitsemän minuuttia sammuen sitten. Toisena iltana Myy huuteli, itkeskeli pikkuisen, kitisi 25 minuuttia, mutta nukahti ilman todellista huutoa. Olin varsin tyytyväinen, että muutos sujui näin kivuttomasti. Huudattamiseen kun olin päättänyt olla rupeamatta. Kolmantena iltana Myy sitten testasikin oikein urakalla huutamalla tunnin sängyssään, jolloin vuorotellen miehen kanssa käytiin neiti kippaamassa takaisin pitkälleen. Onneksi Myy ei kuitenkaan karannut sängystä kertaakaan. Itkeskelyn jälkeen Myy totesi sängyssään "a-aa" ja kävi nukkumaan. Huonompi nukahtaminen kostautui yöllä kahteen kertaan heräämisenä, toisella kerralla hän istui huoneensa lattialla ja nyyhkytti.

Eilen Myy nukahti viiden minuutin huudon ja vaatimisen jälkeen toteamalla jälleen "a-aa" ja käymällä nukkumaan. Tänään Myy karkasi ensimmäistä kertaa sängystään. Huusi minuutin sängyssään ja juoksi olkkariin. Vein Myyn takaisin sänkyyn, peittelin ja laitoin nuken kainaloon. Myy rauhoittu täysin ja kävi nukkumaan. Oli varmaan ihan hyvä, että Myy karkasi, sillä hän näki, etten ole missään kaukana, vaan ihan vain sohvalla. Ehkä tämä tästä lähtee sujumaan ihan kivuttomastikin.

Ihana saada iltaan tunti, pari omaa aikaa. Neulomista, telkkaria, herkuttelua. Ei tarvitse kysyä, mistä niitä raskauskiloja tulee...

Isyyspakkauksen jatko-osa

Isänpäiväksi askartelimme Myyn kanssa isille ja ukeille t-paidat Myyn jalanjäljillä ja kunkin nimikkeellä. Isi sai paidan lisäksi isyyspakkauksen jatko-osan, Myyn aikaanhan annoin aika laajankin pakkauksen, joten tämä jatko-osa sisälsi vähän eri juttuja. Isi tuntui yllättyvän paketista melkoisesti, hyvä niin.

Tämän kertainen pakkaus sisälsi ensimmäisen osan tapaan paidan isille varpajaisia ajatellen. Samaisen paidan tilasin Myyn aikaan netistä, mutta enää ei saanut, joten joiduin turvautumaan askarteluun. Paidan tekstit on tulostettu silitettäville siirtokalvoille ja sitten silitetty paitaan. Varpajaissettiin kuului tottakai myös pieni pullo, josta saa sitten tarjoilla varpajaisnaukut.

Isin vaatetuksen lisäksi paketista löytyy kolme pikkuruista bodya jonkin sortin i ♡ dad -tekstityksellä. Vauvaa on ajateltu myös paketillisella pikkuruisia vaippoja. Yökäyttöön siis, meillähän on tarkoitus taas kestoilla.

Piristystä arkeen tuo levy miehen lempisuklaata, multivitamiinit ja energiajuoma. Talvirukkaset on tammivauvan vaunulenkeille lämmikkeeksi 

Vauva, kohta olet täällä ♡

Äidin vapaa vuorokausi

Ensimmäistä kertaa sitten Myyn syntymän vietin vapaata kokonaisen vuorokauden. Lähdin vuorokauden viettoon hyvin skeptisenä, mutta loppuunsa yö muualla ja päivä muissa merkeissä sujui oikein hyvin.

Lähdin perjantaina puoli kolmen jälkeen siskoni kanssa kohti kylpylää, jonne ajomatka kesti pari tuntia. Keli oli karmea, mutta hienosti selvittiin räntä- ja lumisateesta huolimatta perille. Kävimme salille, jossa en tosin hirveästi uskaltanut rehkiä. Laitteet salilla olivat aivan huiput ja pieni salikärpänen kyllä heräsi pitkästä aikaa... Kädet ja jalat treenattuna lähdimme pariksi tunniksi lillumaan kylpylään, jolta kyllä kieltämättä odotin vähän enemmän. Loisto paikka lapsia ajatellen, mutta kun kerrankin oli liikenteessä ilman...

Kylpylässä lillumisen jälkeen olisi hotellin ihana sänky jo houkutellut, mutta lähdimme kuitenkin pyörähtämään yöelämässä. Yöelämä tosin oli varsin kuollutta, sillä naapuribaari oli kuuluisan esiintyjän myötä loppuunmyyty, eikä asiakaskuntaa sitten näyttänyt riittävän muihin paikkoihin. Muutama mies liimautui siskooni kiinni ja minä huokailin tylsästyneenä, kunnes eräs miehistä alkoi lapsikokemuksellaan puhua kanssa joulupukista, narkkareiden poistamisesta maailmasta ja videopelien vaikutuksesta lapsiin - ihan mielenkiintoista. Tanssilattiaakin käytiin kokeilemassa, mutta jytke ei tuntunut järin hyvältä. Myös uni maistui ajoissa, joten löysimme itsemme ajoissa vällyjen välistä nukkumasta.

Aamulla hotellin runsas aamupala loisti monipuolisuudellaan. Miten ihanaa onkaan mennä valmiiseen pöytään ja syödä mahansa täyteen! Mii laik! Aamupalan jälkeen lähdimme vielä pariksi tunniksi shoppailemaan ennen kotiin siirtymistä. Mukaan tarttui Myylle Jesper Junior Outletista uudet kurapöksyt fleecevuorilla, kypärämyssy ja topparukkaset samaan sävyyn, kuten myös kahdet sukkahousut. Äitini huokailikin onnessaan, että kerrankin muutakin kuin vaaleanpunaista tai pinkkiä, on jotain pikkuveljellekin käytettäväksi. Pikkuveljelle? Niin, kaikki uskovat, että pikkuveli on tulossa.

Myy ei ollut moksiskaan poissaolostani, isiä oli juoksuttanut enemmän ja muutaman kerran kysellyt perääni. Iltainen hyvän yön soitti toi itselle kyyneet silmiin, mutta Myy oli ollut urhea. Toki oli iloinen jälleennäkemisestä, muttei ollenkaan kiukkuinen, että olin ollut 24 tuntia poissa. Hyvää harjotusta synnytystä ajatellen puolin ja toisin.

Ja eipä ollut mummikaan viime kauppareissusta tyhjin käsin selvinnyt! Ensi yöksi saakin Myy päälleen ihanan muumiyökkärin. Enää ei ole tässä talossa vain äiti muumifani, vaan on tämä tauti tarttunut jo pikkuneitiinkin. Mamma! Pappa! Mamma! Pappa!

27+0

Jälleen on yksi viikko täynnä ja seuraava alkaa. Supistuksia on nyt viime päivinä ollut entistä enemmän ja tästä syystä ensi viikolla onkin alakerran tarkastus. En oikein usko, että ovat mitään saaneet aikaiseksi, mutta tosi hyvä, että asia tarkistetaan. Toivon kyllä, että seuraava avautuminen tapahtuisi nopeammin, mutta mikään ennenaikainen syöksysynnytys ei ole toiveissa.

Kolme kuukautta laskettuun, varsin tarkasti, nimittäin päivää vaille. Se ei ole pitkä aika, vaikka hetkittäin niin tuntuukin. Olen alkanut pelätä ajankulua jollain tavalla, se väistämättä tietää sitä, että isot, vaikeat, mutskaavatkin asiat lähipiiristä alkavat tapahtua. Lähipiirin maailmanloppu. Kumpa joitain asioita voisi tehdä toisin ja kelloja kääntää kymmeniäkin vuosia taaksepäin. Nämä asiat ahdistavat aikalailla, vaikka eivät olekaan oman pikku perheemme sisäisiä. Kumpa osaisia nauttia siitä, mitä itsellä on.

Pelosta puhuen työkaverini tänään sanoi, ettei alle 30 raskausviikkoisella vauvalla olisi kuin 50% selviytymisprosentti. Yritin asiaa googlettaa, enkä suoraa vastausta löytänyt, mutta mitä löysin, sotii kyllä tuota väitettä vastaan. Tottakai riskit vammautumisiin ja selviytymiseen on suhteessa viikkoihin, mutta rv 28 eteenpäin luin vain selviytymiskertomuksia (joista monilla oli esimerkiksi cp-vamma). Ei sillä, en edelleenkään usko supistuksien tekevän mitään, mutta silti monenlaisia ajatuksia mielessä liikkuu. Mietin myös sitä, kuinka vaikeaa olisi jakaa itsensä sairaalassa olevan vauvan ja kotona äitiä kaipaavan esikoisen välillä, kun koti ja sairaala eivät edes sijaitse samassa kaupungissa. Toivottavasti tällaista ei tarvitse pohtia vielä kymmeneen viikkoon.

Lapsettoman neuvoja nukkumisesta

"Siis ihan tosi, nukutat!?"

Kyllä. Istun lapsen sängyn vierellä illalla ja päiväuniaikaan vaadittavat 5-20 minuuttia näib pääsääntöisesti.

"Opeta nyt ihmeessä nukahtamaan ihan itse!"

Really? Olisihan se kiva, jos lapsi tarvitsisi vain viedä sänkyyn ja se nukahtaisi sinne itsekseen ilman huutoja ja taisteluita. Mitä seuraa, jos jätän Myyn sänkyyn? Minun tarvitsee vain siirtyä lähemmäs ovea, kun Myy menee kauhusta jäykäksi, ääneen tulee pelonsäcy ja hän pyytää "äiti!". Jos poistun huoneesta, enkä palaa huuteluihin, alkaa hysteerinen itku. Jos Myy pakenisi sängystä ja kyse olisi vain palauttamisesta, aloittaisin treenin heti. Mutta ei. Myy ei poistu sängystä, vaan itkee. Itkee niin, että uudelleen rauhoittuminen on työlästä ja mitähän nukahtaminen sitten on...

Minulla ei ole niin kiire, etten antaisi lapselleni vielä tuota aikaa illasta, kun se on mahdollista. Minun lapseni ei tarvitse itkeä itseään uneen. Minun lapseni ei tarvitse nukahtaa, koska väsyy huutamisen seurauksena. Minun lapseni nukahtaa turvalliseen oloon.

Onko se niin väärin?

Toinen ihmetys samalta ihmiseltä on, että olen niin kiinni Myyssä. Että minun on niin vsikwaa lähteä ensi viikolla vuorokaudeksi reissuun ilman Myytä työviikon päätteeksi. Minulle on jo raastavaa, että joku viettää puolet Myyn hereillä oloajasta hänen kanssaan minun sijastani. Onneksi tiedän Myyllä olevan kaiken hyvin.

Toivon todella, etten neuvo ihmisiä asioista, joista minulla todella ei ole kokemusta.

26+0 ja raskausoloja

Niin tulee taas viikko täyteen. Vielä kymmenen viikkoa pitäisi porskutella eteenpäin ainakin. Supistuksia on nyt ollut pari viikkoa säännöllisen epäsäännöllisesti erityisesti lenkkeilyn ja kumartelun ohessa. Työhuonekin on sopivasti kolmannessa kerroksessa, ja portaiden rahtaaminen tuntuu toisinaan kohdun kovettumisena ja epämiellyttävänä tunteena. Kivulisita supistukset eivät onneksi ole.

Muuten vointi on ollut varsin hyvä. Makeanhimo on järkyttävä ja suklaapatukasta tuleekin salaa napattua haukku. Karkkipäivä ei siis oikein ole nyt pätenyt, vaikka kovasti olen yrittänyt pitää siitä kiinni varsinkin, kun lenkkeilyä ei voi enää entiseen malliin harrastaa.

Mieli on kuten Myyn raskaudessa, kaikki ärsyttää ja kiukuttaa, eikä oikein mikään tunnu hyvältä. Pienetkin vastoinkäymiset avaavat kyynelhanat ja kaikki tuntuu raskaalta. Paitsi Myy, vaikka toki neiti nykyään tasaisesti koettelee hermoja.

Olo on kömpelö. Kenkien laitto on haastavaa ja työlästä jo mnyt. Toppavaatteiden pukeminen ja riisuminen on jo suoranainen urheilusuoritus puhumattakaan neiti 1 v 7 kk pukemisesta, joka tahtoisi tehdä kaiken itse.

Myystä on tullut varsin omatoiminen. Haluaisi pukea itse, mutta tahtoo nykyään tulla syötetyksi. Mikä lie vauvavaihe siinä, kuten myös pottailun suhteen. Sanoja tulee kokoajan lisää, nyt parikymmentä. Pieni papukaijavaihekin alkaa näkyä. Täytyy alkaa miettiä, mitä suustansa lipsauttelee.

Äitiyspakkaus on täällä!

Tänään tuli odotettua ja himoittua postia. Töistä kotiintullessani löysin nimittäin postilaatikosta ilmoituksen, jonka mukaan kahdeksankiloinen paketti sisällöllä "äitiyspakkaus" olisi noudettavissa. Muutaman kyyneleen meinasin hormonihuuruissani päästää, kun mies oli tavanomaisesti autolla töissä, enkä päässyt pakettia samantein noutamaan. Mies sai noutaa sen heti töidensä jälkeen, ja niin pääsimme Myyn kanssa selaamaan sisälöä. Aluksi en juuri itse voinut katsella, kun Myy niin innokkaasti pläräsi ja sovitteli laatikon sisältöä.

Laatikko on sama sukupuu, joka oli Myylläkin. Vanupuku on aika kiva, mutta poikamainen minun makuun turkoosin värinsä myötä. Villahaalarista tulee takuulla yhtä suosittu kuin edelliskerralla, jos vain koko sattuu: vaikutti kyllä pienemmältä kuin Myyn aikainen. Myyn haalariin tuli käytössä muutama reikä ja on se varsin nyppyinen, mutta edelleen käyttökuntoinen. Ensimmäiselle talvelle nämä ovat aivan liian isoja.

Tumppuja tuli Myyllä käytettyä hyvin vähän. Froteisiksi sukiksi koko 19-21 koettiin viimeksi turhan isoksi: pienellä niitä kyllä pein, mutta tuossa koossa lähinnä jarrullisia sukkia. Saa nähdä, säilyttävätkö toiset sukat muotonsa käytössä. Hatut ovat samat kuin Myyn pakkauksessa, tuota ohutta ei tullut pidettyäkään...

Toppahaalari on aika kiva. Koko onkin aika hauska, meni kevyesti 84 cm pitkälle Myyllekin. Voi siis olla, että on jopa käyttökokoinen toisena talvena. Myyltä on yyttöhaalarit tallessa, mutta jos tämä on poika, en ala muutakaan haalaria hankkimaan ulkonäöllisistä syistä.

Potkareita ei Myyllä tullut pidettyä. Sinisävyiset olivat harvoja en-tykkää-vaatteita, mutta muita potkareita voisin kuvitella käyttäväni. Myös puolipotkarit ovat jääneet meillä käyttämättä, eivätkä ne tässäkään pakkauksessa lemppareikseni nousseet, kuten eivät trikoiset housutkaan.

Bodyt keltaraitaista lukuunottam olivat minun makuuni. Kietaisubody tosin olisi saanut olla pienempääkin kokoa. Unihaalareista pidän kovasti. Ehdottomasti suosikeikseni vaatteista nousevat body-potkari-setit, myös Myyn paketissa pieni vastaava setti oli ihana.

Muu sisältö oli hyödyllistä, mitään en kokenut turhaksi. Toki meiltä löytyy jo yhdet kynsisakset, lämpömittari ja harja, mutta eipä se haittaakaan. Kirja vaikutti värikkäältä ja innostavalta. Liivisuojat ovat tutut, hyviksi todetut. Kortsut ja siteetkin ovat varmasti aikanaan tarpeen.

Yksi suosikeistani on ehdottomasti Apina-makuupussi. Pidän väristä ja pidän kuviosta. Pidän myös lakanoista, vaikka mielestäni värejä voitaisiin suosia enemmän. Kylpypyyhkeen kanttaus on ihananvärinen. Pyyhe vaikutti muutenkin paremmalta kuin Myyn aikainen. Löytyi pakkauksesta myös kuolalappu, joka olisi Myyllä ainakin ollut aika turha ja ruokalappu, jonks toivon olevan laadukkaampi kuin joinain vuosina. 

Vaippa herätti mielenkiintoni. Kerrankin oikeasti siro vaippa pienelle vauvalle. Merkki on minulle tuntematon, mutta malli vaikutti niin hyvältä, että näitä täytyy kyllä saada muutama lisää! Hyvästi flanelletit, jos siinä onnistun.

Kaiken kaikkiaan hyvä pakkaus, ainakin minun makuuni!