Kesä ei tänä vuonna säiden puolesta tunnu tulevankaan. Olisi ollut mukava, jos kesävaatteita olisi voinut ulkoiluttaa edes parin viikon verran, mitta höpöhöpö. Kunnon kerrospukeutuminen on ollut taas viime päivien sana.
Tyttöjen kanssa on tullut pyörittyä satunnaisesti kirpparilla ja muutama löytökin tuli tehtyä. Parin euron vaateostoja ja kaverin tyttöjen vaatekaappia tyhjennettiin meillepäin Miikkareiden osalta. Aikoinaan aluksi kiinnostuin Miikkareista merkin takia. Siis nimenomaan halusin saada selville, mikä tuo kaikkien puhuma merkki on. Nyt jo paremmin tutustuttuani en hanki vaatteita merkin vaan kuosien takia. Esimerkiksi uusin omppukuosi ja keltainen sieni vanhempaa tuotantoa ovat vastustamattomia!
En ole koskaan ollut merkkiuskollinen ihminen. Värit ja kuosit ovat minulle tärkeitä. Toki myös malli ja nykyään ennenkaikkea mukavuus ja käytännöllisyys. Toki esimerkiksi kyläillessä on välillä kiva pukea lapsen ylle ei niin käytännöllisiäkin vaatteita. Kuitenkin esimerkiksi itsetekemissäni vaatteissa suosin joustavuutta ja usein väljyyttä. Kirppareita tahdon kyllä suosia jo nimenomaan siksi, että vaatteet ovat käytettyjä: useasti pesussa pyörineitä ja myrkyttömiä tai ainakin vähemmän myrkyttömiä. Itse tosin pesen kaiken hajusteettomalla ja jos vaate on pesty hajusteellisella, omaa nenää se häiritsee pitkään.
Minusta on kyllä varsin haaskausta ostaa vaatteita uutena täydellä hintaa. Jos esimerkiksi kirpparilla törmään uuteen, lapulliseen tuotteeseen, en silti maksa siitä samaa hintaa kuin kaupasta. Kai sitä ajattelee, että hinta laskee heti ovesta ulos kävellessä aivan kuten autoissakin; riittää, että ajat sen liikkeestä ulos ja hinta tipahtaa puoleen, saati sitten kun jemmaat sitä vuoden tallissa... Joka tapauksessa, en osta itsellenikään oikeastaan koskaan mitään täydellä hintaa. Makuni lienee sen verran erikoinen, että saan yleensä haluamani alennusmyynneistä. Toki, jos joku juttu on aivan pakko saada, on se pakko hankkia, sillä kokojen saaminen onkin sitten toinen juttu. Alennusmyynneissä käyn paljonkin, mutta silti sitäkin enemmän suosin kirppareita ja tuotteen ostamista käytettynä. Pieni lapsi varsinkin ehtii käyttää kutakin kokoa niin vähän (ja kun vauvan vaatteet ovat niin ylisöpöjä, niitä usein on paljon...), etteivät ne yhdellä tai vielä kahdellakaan paljon kulu. Poikkeus sitten paljon puklaavilla ja ohiruikkivilla vauveleilla..
Meillä Mymmeli puklailee paljon. Myös kestojen käyttö on edelleen välillä yhtä opettelua. Vaatekertoja voi mennä kolmekin päivässä niin lapsella kuin äidillä. Todella paljon olen vaatetta pistänyt nyt eteenpäin, ensin kirpparipöydällä ja sitten kassihinnalla, mutta lempparit jemmaan. Niillä lemppareillakin kyllä pystyisi pyörittämään vauva-arkea, jos kone pyörisi vähintään jokatoinen päivä. Minä vain olen liian laiska siihen.. Kestoilun takia on pakko pestä pyykkiä vähintään kaksi kertaa viikossa, muuten varmaan pesisin vasta, kun joka pyykkikori tursuaa likapyykkiä. Silittämisestä pidän vielä vähemmän, enkä sitä juuri harrastakaan.
Pidän vaatteista, se ei liene kenellekään epäselvää. Mutta toisaalta, jokaisella on intohimonsa, onko se väärin?
P.S. postaukseen oli kuviakin, lisään ne, kun yhteistyö puhelimen kanssa toimii niin vaivattomasti :)
Minusta on kyllä varsin haaskausta ostaa vaatteita uutena täydellä hintaa. Jos esimerkiksi kirpparilla törmään uuteen, lapulliseen tuotteeseen, en silti maksa siitä samaa hintaa kuin kaupasta. Kai sitä ajattelee, että hinta laskee heti ovesta ulos kävellessä aivan kuten autoissakin; riittää, että ajat sen liikkeestä ulos ja hinta tipahtaa puoleen, saati sitten kun jemmaat sitä vuoden tallissa... Joka tapauksessa, en osta itsellenikään oikeastaan koskaan mitään täydellä hintaa. Makuni lienee sen verran erikoinen, että saan yleensä haluamani alennusmyynneistä. Toki, jos joku juttu on aivan pakko saada, on se pakko hankkia, sillä kokojen saaminen onkin sitten toinen juttu. Alennusmyynneissä käyn paljonkin, mutta silti sitäkin enemmän suosin kirppareita ja tuotteen ostamista käytettynä. Pieni lapsi varsinkin ehtii käyttää kutakin kokoa niin vähän (ja kun vauvan vaatteet ovat niin ylisöpöjä, niitä usein on paljon...), etteivät ne yhdellä tai vielä kahdellakaan paljon kulu. Poikkeus sitten paljon puklaavilla ja ohiruikkivilla vauveleilla..
Meillä Mymmeli puklailee paljon. Myös kestojen käyttö on edelleen välillä yhtä opettelua. Vaatekertoja voi mennä kolmekin päivässä niin lapsella kuin äidillä. Todella paljon olen vaatetta pistänyt nyt eteenpäin, ensin kirpparipöydällä ja sitten kassihinnalla, mutta lempparit jemmaan. Niillä lemppareillakin kyllä pystyisi pyörittämään vauva-arkea, jos kone pyörisi vähintään jokatoinen päivä. Minä vain olen liian laiska siihen.. Kestoilun takia on pakko pestä pyykkiä vähintään kaksi kertaa viikossa, muuten varmaan pesisin vasta, kun joka pyykkikori tursuaa likapyykkiä. Silittämisestä pidän vielä vähemmän, enkä sitä juuri harrastakaan.
Pidän vaatteista, se ei liene kenellekään epäselvää. Mutta toisaalta, jokaisella on intohimonsa, onko se väärin?
P.S. postaukseen oli kuviakin, lisään ne, kun yhteistyö puhelimen kanssa toimii niin vaivattomasti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kuulen sinusta mieluusti, kiitos siis kommentistasi!