Uusi blogi

Ei enää lapsiblogi, mutta täältä minut löytää:

http://mitenmeniniinkuomastamielesta.blogspot.fi

Nähdään!

Kuuleeko kukaan?

Tehdäämpäri testi, kuuleeko enää kukaan? Siirryinpääsen minäkin tablettiaikaan ja nyt voisine pystyyn pistää blogin ajatuksistani, ei vain päiväkirjaa elämästä, vaan kaikesta sen takaa.

Mutta kuuleeko kukaan?

Tautia pukkaa

Minusta on käsittämätöntä, ettei meillä ollenkaan sairasteta ja sitten, kun klassisesti rupeamme käymään ihmisten ilmoilla ja siis kerran viikkoon muskarissa ja kerran kerhossa, olemme jatkuvasti kipeinä. Pikkuneiti on ollut kolme viikkoa nuhainen, nyt oli jo loppuviikosta melkeinpä terve niin tadaa! Nenä vuotaa paksua räkää. Jotta tämä ei tähän jäisi, isommalla neidillä on nenä vuotanut kaksi viikkoa ja sekin jo loppui, mutta nyt taas saa nenää olla niistämässä ja sen lisäksi vielä molemmat silmät tulehtuneet. 

Meillä on terveyskeskus auki virastoajan, eikä sen jälkeen ole yksityisiäkään. Viikonloppuina lähipäivystys on tunnin ajomatkan päässä. Sanomattakin lienee selvää, ettei tämä oikein lapsiperheessä toimi. Onneksi me olemme olleet niin terveinä tähän asti. Nyt pitäisi yrittää aikaa saada varattua, mutta ajanvaraus on aamulla pari tuntia ja iltapäivästä tunnin, voi taivas. Näin sitä pitää alkaa ajoittamaan sairastelunsa.

Täällä ei siis kummaa, mutta arki pitää kiireisenä. Päivät menevät karmeaa kyytiä. Keskiviikkona on pikkuneidin neuvola, jos nyt sinnekään päästään. Kerhoilu lopetetaan kyllä nyt hetkeksi. Muskariin toivottavasti päästään, se on niin tärkeä juttu Myylle. Tykkää ihan hirveästi ja päivät tanssitaan ja lauletaan. Kaksi ja puolivuotiaalle duploista on tullut kova juttu, kuten myös prinsessa- ja ballerinajutut. Kirjoja meillä luetaan paljon. Telkkaria en hirveästi haluaisi antaa katsoa, mutta Nalle Puhille on pakko sortua, että saa hetken itse hengähtää - Myyhän nukkuu hyvin harvoin enää päikkäreitä, kun yöunet ovat 12-13 tuntisia.

Shoppailua kirpparilla - kannattava kierros

Tänään tuli yllättäen lähtö stilaacityyn, kun terassin rakentajilta - eli isimieheltä ja ukilta - loppuivar ruuvit, eikä samanlaisia tästä tuppukylästä löytynyt. Neljän seinän sisällä onkin tullut vietettyä rutkasti aikaa ja takapiha on tullut tutuksi. Toki välillä on käyty läheisellä leikkipuistolla ja kavereita nähty. Muskarissa Myy käy kerran viikkoon ja perjantaisin on perhekerho. Nyt vaan se piru nimeltä flunssa iski meidänkin perheeseen ja tämän viikkoa on neniä niistelty ahkeraan. Lämpöä tai muuta vaivaa ei ole kellään. Yöt nyt ovat mitä ovat, normaaleiksi kovin rikkonaisia, mutta taudin huomioonottaen varsin siedettäviä.

Eilen sattui Myyn hiusrajasta vielä löytymään punkki. Samainen pikkukuvotus löytyi pari päivää aiemmin katin kaulalta, kun mouru keksi karkailun hauskuuden ja kantoi hiiriä terassille. Katista punkki irtosi helposti, oli niin suureksi, harmaaksi ällötykseksi itsensä jo saanut, mutta neitiin tarttuikin astetta tiukempi tyyppi. Täytyy nyt seurailla tuota purentakohtaa. Tämän jälkeen itikat tuntuu melkein kivoilta.

Luistelu- ja uimiskausikin on korkattu. Myy tykkää molemmista. Kuvittelee osaavansa uida ja luistelua haluaa harjoitella. Tällä hetkellä kumpikin todellisuudessa hyvin alkutekijöissään, onneksi on intoa. Myös Mymmelin tykkää uimareissuista ihan todenteolla. 

Mutta takaisin tähän päivään. Suuresta citystä lähti yhtä sun toista mukaan, toviin kun ei ole tullut kunnolla shoppailtua...

Meillä on kunnon prinsessavaihe ja balleriinat ovat kova juttu. Myy täytti eilen 2,5 vuotta ja sen kunniaksi neiti sai balleriinabarbin. Kalapeli ilman pelialustaa löytyi menneisyyteni jemmoista, joten oli pakko hankkia Myylle ehjä. Myös käsityökirja Myylle, todellisuudessa minulle työelämää ajatellen.

Kirpparilta löytyi huokeaan hintaan kirjoja, nämä 0,50-3e/kpl. Kalkein oli Muumi-kirja, joka kattavasta muumikokoelmastamme puuttuikin.

Tarroja eurolla ja FP-lelu 0,50e.

Kissapuku 3e seueseuraavaa kokoa ja potkarit 3e uuttavastaavana.

Itselleni reppu hajonneen tilalle ja yllätysyllätys lankaa. Lindexiltä oli pakko käydä 104 cm legginsejä, sillä nilkat vilkkuvat pienemmissä. Karmeaa tuo kasvutahti!

Unta kaaliin!

Nyt on ollut kyllä häpeällisen pitkä aika viime postauksesta. Monta kertaa olen meinannut alkaa kirjoittaa, mutta ihan yhtä monta kertaa se on jäänyt. Hengissä ollaan!

Myy on nyt nukkunut neljä yötä kunnolla, miltei kuukausi öitä kukuttiinkin. Mymmeli ehti sillä välin jo hetkittäin nukkua hyvin, mutta aikamoista pyörimistä yöt ovat edelleen. Yöt rauhoittuisivat taatusti omalla huoneella, mutta nyt sitä ei oikein ole tarjota. Pitäisi rohkeasti kokeilla yötä yhdessä Myyn kanssa, mutta nyt haluaa hetken nauttia siitä, että edes toinen nukkuu kunnolla.

Myy oli nyt pari viikkoa ilman yövaippaakin, mutta parina yönä tuli vesivahinko ja sehän sitten herätteli. Nyt oli parina yönä vaippa, mutta taas kieltäytyi yövaipasta. Nyt ei illalla juonut paljoa, joten ei sitä viititty tuputtaakaan. Sitä paitsi, huomenna on kuulemma taas hyvä sää pyykätä.

Mymmelillä tuli jo seitsemän kuukautta täyteen. Neuvola oli vasta nyt 7 kk päivänä, jolloin mitat olivat 71 cm ja 8580 grammaa - pitkä tyttö kuulemma. Hyvin samoissa mitoissa tytlt kulkevat, hieman isompi Mymmeli on nyt kuin Myy vastaavan ikäisenä. Yhtälailla Mymmeli on myös varsin rauhallinen kuten Myy, mutta kuitenkin nitskuisempi kuin siskonsa. Uskomatonta olisikin ollut saada yhtä helppo ja kiltti vauva toistamiseen.

Mymmeli on aivan mahdoton räpeltäjä. Nappaa kaiken mihin yltää ja kaiken vie suuhun. Ei onneksi vielä liiku itsekseen. Sen jälkeen imuri muuttane asumaan keskelle asuntoa. Pikkulelut on jo raivattu Myyn huoneeseen, mutta pelkään pahoin, etteivät kaapit ja kirjahylly ole tällä erää turvassa.

Vähäunisia öitä

En ymmärrä, mikä Myyn unia sotkee tasaisin aikavälein. Myyllä oli sama juttu silloin nelisen kuukautta sitten, että heräili yöllä paljon. Sen jälkeen taukoa oli se reilu kolme kuukautta, ehkä neljäkin, mutta nyt Myy on taas heräillyt kaksi viikkoa 3-5 kertaa yössä. Uusi lisä siihen on, että karkaa sängystään ja menee useimmiten olkkariin sohvalle, laittaa valot päälle ja ilmoittaa ettei nuku enää. Tämä tapahtuu kolmelta yöllä. 

Viimeksi Myy oli tasan kaksi, kun näin tapahtui. Neuvolasta sanoivat, että on vaihe ja vauva vaikuttaa. Se meni kolmessa viikossa ohi, vaikka tämä kaksiviikkoinen tuntuu jo nyt tajuttoman pitkältä ajalta. Tähän päällehän tulevat tottakai Mymmelin herätykset, mutta onneksi Mymmeli on nukkunut kohta viikon vain muutamalla herätyksellä. Yleensä puolivuotias Mymmeli nukkuu alkuyön heräillen pariin kertaan, mutta sitten yöllä syö vain kerran tai kaksi. Jos Myy möykkää yöllä ja huutaa oikein herätessään, Mymmeli kyllä havahtuu siihen ja tissi tulee tuolloinkin tyrkättyä suuhun. Mymmelillä taisi näin jälkikäteen ajatellen olla tiheänimunkausi tuossa hyvinkin tarkkaan puolivuotiaana, silloin vietti pari, kolme yötä tissillä läpi yön.

Mikä vielä kummallisinta, Myy ei mielestään tarvitse enää päikkäreitä. Onneksi Myy ei kiukkua väsyneenä, vaan on vaan vetämätön. Edes tämä päikkärittömyys ei vaikuta siihen, että nukkuisi heräämättä. Nukahtaa illalla hyvin, nukkui tai ei päikkärit. Nyt tytöille hankittiin kerrossänky, johon Myyn oli tarkoitus alkaa harjoittelemaan ensin alasängyssä ja sitten ylhäällä, jotta Mymmeli voisi vuodenvaihteen tienoilla muuttaa alasänkyyn. Onneksi tässä on aikaa harjoitella, sillä herkkäunisen Mymmelin sijoittaminen Myyn kanssa samaan huoneeseen ei tällä hetkellä kuulosta edes mahdolliselta.

Mymmeli on kasvanut hirmuisesti. Olen jo kyllästynyt uusimaan tytön vaatekaapin sisältöä, samansain tehdä Myyllekin tovi sitten. Pitäisi kuvata taas Mymmelin kaapista poistetut vaatteet kaverille, jolla on kolme kuukautta Mymmeliä nuorempi prinsessa. En muista sanoinko täällä, mutta kävi mukavasti, kun sain kaikki vauvanvaatteet myytyä, mitä en aio kolmannelle jemmata. Ihana vapaus tavaranpaljoudesta! Enää olisi puolikassillista Miikkareita ja muita vähän parempia, jotka pitäisi nettiin näpytellä, sekä pari omaa mekkoa ja kassillinen kestovaippoja. Pitäisi nekin pistää myyntiin. Aikaa vain ei tunnu olevan mihinkään.

Tyttöjen täti oli eilen viisi tuntia seurana ja sainkin siivottua työhuonetta aika hyvin. Tulee taas ylihuomenna aamupäiväksi, niin otan tyttöjen vaatehuoneen käsittelyyn, sillä tyylini komeron ylläpidossa on ollut "heitä ja sulje ovi". Huone sisältää Myylle jemmaan ostettuja vaatteita sekä nyt kaikki loput vauvanvaatteet, kun kävin ne jo ennakkoon läpi, mitä otan Mymmelille käyttöön. Kaikki vähänkään ei-mieleiset saivat jo matkata eteenpäin. 

Olen todennut, että myynti sujuu parhaiten, kun tietää suoran kohdehenkilön, jolle tarjota mahdolliseen tarpeeseen. Näin lähtivät tuttipullotkin ja pussillinen vauvansukkia viime viikolla kaverille. En siis aio jemmata kuin pullon, pari kolmatta ajatellen. Olen jotenkin jo luovuttanut ajatuksesta, että vauva joisi myös pullosta, varsinkin kun olen päättänyt, etten korviketta tarjoa, ellei ole aivan pakko. Huonona puolena herun todella huonosti myös pumpulle, mutta maidonkerääjien kautta pulloa päästiin neideille harjoittamaan.

Hyvin petollista, että vauvakuume pistää päätään pystyyn. Ei todellakaan ole vielä kolmannen aika. Minä tarvitsen unta. En kuitenkaan haluaisi ikäeroa kovin suureksi.. Vaikeaa?

Näihin pohdintoihin pärähtää nuorempi neiti päiväuniltaan. Ihana ilma, ulkoilemaan siis! Kuvien kanssa taas ensikertaan!

Vaatepohdintaa

Kesä ei tänä vuonna säiden puolesta tunnu tulevankaan. Olisi ollut mukava, jos kesävaatteita olisi voinut ulkoiluttaa edes parin viikon verran, mitta höpöhöpö. Kunnon kerrospukeutuminen on ollut taas viime päivien sana.

Tyttöjen kanssa on tullut pyörittyä satunnaisesti kirpparilla ja muutama löytökin tuli tehtyä. Parin euron vaateostoja ja kaverin tyttöjen vaatekaappia tyhjennettiin meillepäin Miikkareiden osalta. Aikoinaan aluksi kiinnostuin Miikkareista merkin takia. Siis nimenomaan halusin saada selville, mikä tuo kaikkien puhuma merkki on. Nyt jo paremmin tutustuttuani en hanki vaatteita merkin vaan kuosien takia. Esimerkiksi uusin omppukuosi ja keltainen sieni vanhempaa tuotantoa ovat vastustamattomia!

En ole koskaan ollut merkkiuskollinen ihminen. Värit ja kuosit ovat minulle tärkeitä. Toki myös malli ja nykyään ennenkaikkea mukavuus ja käytännöllisyys. Toki esimerkiksi kyläillessä on välillä kiva pukea lapsen ylle ei niin käytännöllisiäkin vaatteita. Kuitenkin esimerkiksi itsetekemissäni vaatteissa suosin joustavuutta ja usein väljyyttä. Kirppareita tahdon kyllä suosia jo nimenomaan siksi, että vaatteet ovat käytettyjä: useasti pesussa pyörineitä ja myrkyttömiä tai ainakin vähemmän myrkyttömiä. Itse tosin pesen kaiken hajusteettomalla ja jos vaate on pesty hajusteellisella, omaa nenää se häiritsee pitkään.

Minusta on kyllä varsin haaskausta ostaa vaatteita uutena täydellä hintaa. Jos esimerkiksi kirpparilla törmään uuteen, lapulliseen tuotteeseen, en silti maksa siitä samaa hintaa kuin kaupasta. Kai sitä ajattelee, että hinta laskee heti ovesta ulos kävellessä aivan kuten autoissakin; riittää, että ajat sen liikkeestä ulos ja hinta tipahtaa puoleen, saati sitten kun jemmaat sitä vuoden tallissa... Joka tapauksessa, en osta itsellenikään oikeastaan koskaan mitään täydellä hintaa. Makuni lienee sen verran erikoinen, että saan yleensä haluamani alennusmyynneistä. Toki, jos joku juttu on aivan pakko saada, on se pakko hankkia, sillä kokojen saaminen onkin sitten toinen juttu. Alennusmyynneissä käyn paljonkin, mutta silti sitäkin enemmän suosin kirppareita ja tuotteen ostamista käytettynä. Pieni lapsi varsinkin ehtii käyttää kutakin kokoa niin vähän (ja kun vauvan vaatteet ovat niin ylisöpöjä, niitä usein on paljon...), etteivät ne yhdellä tai vielä kahdellakaan paljon kulu. Poikkeus sitten paljon puklaavilla ja ohiruikkivilla vauveleilla..

Meillä Mymmeli puklailee paljon. Myös kestojen käyttö on edelleen välillä yhtä opettelua. Vaatekertoja voi mennä kolmekin päivässä niin lapsella kuin äidillä. Todella paljon olen vaatetta pistänyt nyt eteenpäin, ensin kirpparipöydällä ja sitten kassihinnalla, mutta lempparit jemmaan. Niillä lemppareillakin kyllä pystyisi pyörittämään vauva-arkea, jos kone pyörisi vähintään jokatoinen päivä. Minä vain olen liian laiska siihen.. Kestoilun takia on pakko pestä pyykkiä vähintään kaksi kertaa viikossa, muuten varmaan pesisin vasta, kun joka pyykkikori tursuaa likapyykkiä. Silittämisestä pidän vielä vähemmän, enkä sitä juuri harrastakaan.

Pidän vaatteista, se ei liene kenellekään epäselvää. Mutta toisaalta, jokaisella on intohimonsa, onko se väärin?

P.S. postaukseen oli kuviakin, lisään ne, kun yhteistyö puhelimen kanssa toimii niin vaivattomasti :)