torstai 28. elokuuta 2014

19. raskausviikon alku

"19. raskausviikko

Sikiön paino: 220 g 
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 13,5 cm 
Koko pituus: 18 cm
SIKIÖ
Tämän viikon alussa sikiö on 16 viikkoa vanha. Korvat pistävät hieman ulos päästä ja silmät asettuvat paikoilleen. Suolistoon kerääntyy jäteaineita, kuolleita soluja ja ruoansulatusnesteitä. Tätä kutsutaan mekoniumiksi, josta tulee lapsen ensimmäinen uloste. Sormenpäihin ja varpaisiin kehittyvät kullekin ihmiselle yksilölliset jälkensä.
Verenkierto on nyt täydessä vauhdissa. Napanuora kasvaa ja muuttuu paksummaksi, kun veri, joka antaa ravinnon sikiölle, kulkee suurella voimalla sen läpi. Elimistön puolustautumisjärjestelmä alkaa toimia ja tuottaa vasta-aineita. Nyt sikiö alkaa olla niin iso ja vahva, että tunnet sen potkut. Yleisesti ottaen aiemmin synnyttäneet tuntevat potkut aikaisemmin kuin ensisynnyttäjät, koska he tietävät mitä kuulostella.

NAINEN
19. raskausviikko
19. raskausviikko

Kun pidät hyvää huolta henkisestä hyvinvoinnistasi, pidät huolta myös syntymättömästä lapsestasi. Keho ja mieli ovat yhteydessä keskenään. Vain itse tiedät, mitä tarvitset ollaksesi onnellinen ja hyvinvoiva. Siksi kannattaa kertoa siitä myös kumppanillesi.
Hellä kosketus vaikuttaa aivojen mielihyväkeskukseen ja vapauttaa endorfiineja, ”onnen hormoneja”, joten anna aikaa nautiskelulle. Ottakaa kumppanisi kanssa tavaksi vaikkapa pieni hierontatuokio – se antaa teille myös mahdollisuuden olla lähellä toisianne. Käyttäkää hieroessa vaikkapa öljyä tai kosteusvoidetta. 
Kun kohtu kasvaa, vatsan iho venyy. Joskus ihonalaiseen kerrokseen syntyy repeämiä. Nämä venymisjäljet –raskausarvet – ovat alkuun punaisia, mutta vaalenevat ja tulevat hopeanharmaiksi synnytyksen jälkeen. Raskausarpia voi tulla myös pakaroihin ja rintoihin, jotka myös kasvavat raskauden aikana.
Kohtu painaa nyt n. 320 grammaa ja istukka n. 170 grammaa."
http://www.vau.fi/raskaus/Raskausviikot/Viikko-19/
Toivon, ettei uusia raskausarpia tulisi. Reisissä ja pohkeissa on jälkiä Myyn jäljiltä, pakaroista viitsi edes puhua. Vatsa kuitenkin säästyi pahemmilta rutuilta, vain navan ympärys muistuttaa Myystä, mutta nyt piukean, isomman mahan kanssa navankin ympäristö on suoristunut. Viiva ei ainakaan vielä ole alkanut näkyä, Myystähän se nousi rintoihin asti ja pysyi pitkään synnytyksenkin jälkeen näkyvissä - se siitä poikaviivasta.
Onneksi huomenna on perjantai. Töissä on hirveää hulinaa. Myy on nukkunut viime yöt vaihtelevasti, mutta heräillyt joka tapauksessa vähintään pari kolme kertaa. Jos Myy ei ole heräillyt, katit ovat senkin edestä. Myy on tämän viikkoa nukkunut päikkäreitä sisällä! Ja hienosti onkin nukkunut. Nukahtamiseen menee viisi minuuttia, ei huutoa ja nukkuu sen puolisentoista tuntia. Muutos tapahtui yhdessä päivässä. Aiemmin Myy saattoi huoletta huutaa puolikintoista tuntia, että ei nuku sisälle ja sunnuntaina, kun sateen takia nukutin sisälle, ei mitään. Otti nuken kainaloon ja kävi nukkumaan. Tämän myötä myös yöunille nukahtaminen on sujunut yhtä hienosti. Nyt kun vielä Myy oppisi nukkumaan taas yöt läpi heräämättä.. Kaksi hammasta tosin on ihan viittä vaille läpi ja kaksi lisäksi tulossa, että ihmekkös tuo heräily. Äiti vaan alkaa olla aika tööt.
Mukavaa alkavaa viikonloppua teille kaikille!

maanantai 25. elokuuta 2014

Bodytuunauksia

En ole käyttänyt Myyllä bodyjä oikein kunnolla puoleen vuoteen. Pottaillessa paidat ovat niin paljon helpompia ja lapsen liikkuessa ei selkä paidankaan kanssa vilku niin helpolla. Muutama lempibody on edelleen lipastossa ja erään puinkin viime viikolla Myylle päälle. Useampiakin 86 bodyja olen kirpparilta ostanut, jos olen kuosiin tarpeeksi ihastunut, sillä nopeastihan niistä paitoja tulee. Nyt illalla ompelin viimein kolme bodya käyttökuntoon, ovatkin työpöydällä olleet leikattuina useamman kuukauden. Hups.

Muumiin tein vain taitteen ja ompelin reunan peitetikillä. Voin niin kertoa rakastuneeni peitetikkikoneeseen, jonka investoin itselleni muutama kuukausi sitten Viron Karnaluksista. Niin helppoa, nopeaa ja siistiä.

Tutan norsu on yksi maailman ihanimmista kuoseista. Bodyn malli oli kuitenkin kummallinen, lyhyt ja leveä. Ompelin helmaan resorin ja jäin miettimään, olisiko sama pitänyt tehdä hihansuille.. voi olla, että niin käy seuraavaksi.


Tutan prinsessalla oli sama muoto-ongelma, joten lisäsin helmaan trikoosuikaleen ja näin bodysta tuli mekko. Rypytystä olisi voinut laittaa reilumminkin kyllä...


Aika kivoja, eikö vain? :)


lauantai 23. elokuuta 2014

Vaatteita ja kenkiä kirppikseltä, kaupasta ja ompelukoneen alta

Nyt tulee ihan kunnon pläjäys yhteen postaukseen ahdettuna, kuinka olen Myyn vaatekaappia täydentänyt. Jos joku ei innostu, nyt on helppo ohittaa ;)

Syksy näyttää tulevan hetkessä. Piha on märkä ja kylmä ja niinpä ostin kaverilta Myylle pihan leikkeihin välikausikengät parilla eurolla. Myyllä on toisetkin saman kokoiset, jotka ostin keväällä alesta ja ne sitten parempaan menoon. Näitä ei tarvitse niin sääliä. Kumpparit toki on sitten kosteammille ilmoille.


Paikalliskirppikseltä 92 cm unikkopaita, joka on vielä reilu sekä 86 cm Bamsen kissacollarit ja kissapaita. Housut eivät ole kyllä yhtään reilut eli kokoihin ei voi sokeana luottaa.


H&m:n peruslegginsiä mustana, vaaleanpunaisena ja täpläkuosillisena koossa 92 cm. Ota kolme, maksa kaksi. Samaan hintaan siis uudet, mitä fb-kirppiksillä pyydetään käytetyistä. Yksivärisiä legginsejä meillä on kokoajan ollut aivan liian vähän. Tykkään pukea Myyn värikkäästi, mutta koska yläosat ovat raitaa, ruutua, palloa ja väriä täynnä, sopisivat yksiväriset ja hillitymmät alaosat paremmin.


86 cm legginsisetti nyt käyttöön. Ihastuin taas kuosillisiin, mutta oli mukana onneksi ne yksivärisetkin.


Sormikkaat kokoa 1-3 v. Näitä etsin keväällä tarpeeksi pieniä tuloksetta ja nyt löysin. Myy tosin ei tosin suostunut sovittamaankaan, mutta toivottavasti mieli muuttuu. Pian on liian kylmä olla paljainkäsin.


Viledan siivoussetti. Kun äiti luuttuaa, niin tekee Myykin. Koin helpommaksi ostaa Myylle oman luutun, kun juosta pitkällä varrella huitovan muksun perässä. Luulisi aikanaan leikkimökkikin pysyvän puhtaana ;)


Crocsin kumpparit tori.fistä ja miljoona sydäntä perään. Alun alkaen etsin näitä itselleni (ja nyt onkin tulossa vastaavanlaiset pinkkinä), mutta ei taivas, miten rakastuin näihin keltaisiin, jotka menevät Myyllä nyt, kun kumpparit alkavat jäädä pieneksi. Väri ja näkö on niin minua ja miten kevyet ne ovatkaan! Myykin tykkäsi niin, että olisi halunnut yöunille ne jalassa...


Metsolalta tilasin vinon pinon kankaita ja tästä ihanasta Rakkauspuhelu-joustofroteeta ompelin Myylle 92 cm hupparin, joka on vielä aika mekko. Sopii kumppareiden kanssa ;)


Tänään päikkäreillä ompelin jämäkankaista Myylle 92/98 cm paitoja, joihin huomisilla päikkäreillä ompelen käänteet ja resorit pääntielle. Uniikkeja ainakin! Kaksi ylintä vasemmanpuoleisessa kuvassa ovat kyllä ehdottomia suosikkejani.


Kaverin kanssa tehtiin havainto H&m:n tarjouksesta paita+housut hintaan 9,99e, postikuluitta ja vieläpä kymmenen prosenttia alennusta. Niinpä tilasin meidän kissafanille jo jemmaan 98 cm kissapaidat ja suloiset pöksyt.



Äitini oli ostanut Myylle 92 cm Pikku Myy -tunikan, jota olin jo kauan hipellellyt kaupassa kerta toisensa jälkeen. Myös äitini oli useamman kerran palannut tunikan luo. Emme kuitenkaan olleet puhuneet vaatteesta keskenämme, mutta ilmeisesti meillä on varsin sama maku, sillä niin ihastunut mummikin oli tunikaan, että oli sen tänään Myylle ostanut :) mii laik!

Kuvan lisään tähän, kun puhelin taas suostuu lisäämään. Aargh.



tiistai 19. elokuuta 2014

Varhaisrakenneultra

Tänään oli varhaisrakenneultra sairaalassa, kuten niskapoimu-ultran yhteydessä sovittiin. Ultran suoritti jälleen sama lääkäri, joka aiemmatkin tässä ja Myyn raskaudessa. Vaikka aiemmin olen pitänyt lääkäriä varsin jäyhänä, nyt hän jopa naureskeli, että siitähän näkisi kengänkoonkin nyt katsoa, vaikka ei näin pieniin jalkoihin taideta vielä kenkiä tarvita.

Pikkupapu oli oikein vilkas, huitoi ja potki, suoristeli itseään ja oli oikein vauhti päällä, mistä lääkärikin sanoi. Myy ei ultrissakaan koskaan ollut yhtä vilkas, joten tästä voinee jo alkaa odottaa astetta vilkkaampaa lasta - Myyn kanssa olemmekin päässeet varsin helpolla. Tuon vilkkauden takia olenkin varautunut siihen, että sisälläni asustaa mies. Pienimies. Myyhyn verraten Papu oli myös hieman isompi kuin Myy aikanaan, mutta toisaalta Myy syntyikin aika pienenä. Nyt tässä ultrassa kaikki oli siis juuri niin hyvin kuin saattoi ja rakenneultran tekeekin kätilö. Meille tämä on hieno juttu, sillä olemme kaikki ultrat aina saaneet käydä lääkärillä, mutta nyt pääsemme ensimmäistä kertaa ihan tavalliseen, kätilön tekemään rakenneultraan. 

Koska Myy syntyi alle kolmekiloisena, lääkärin mielestä siis pienenä, määräsi hän meille raskausviikolle 32 kasvukontrolliultran. Ei haittaa ollenkaan, että päästään sittenkin vilkaisemaan Papua :) Sukupuolta ei tulla kysymään, mutta kovasti sitä kuitenkin tihrustin. Itsellänihän on nyt enemmänkin poikaolo, koska raskaus on niin kovin erilainen kuin Myytä odottaessa, enemmänkin ensimmäin. Himot ovat samat kuin poikaa odottaessa! Rasvaa ja suolaa, hedelmiä, salaattia! Ei niinkään makeaa ja herkkuja.

Mies muuten aloitti maanantaina taas työt kesäloman jälkeen ja Myy onkin ollut kaksi päivää sukulaistädin hoivissa. Onneksi täti hoivaa kotona ja Myy on jäänyt ihan hyvillä mielin hänen kanssaa. Toki aamulla vähän kitistään, mutta ei jää edes itkemään. Päivät ovat menneet loistavasti, on käynyt kiltisti nukkumaan (rattaisiin edelleen) ja syönyt reippaasti. Päivän päätteeksi olisi aina lähdössä tädin mukaan... Illat äiti ja isi kuitenkin kelpaa ja silloin syli on tärkeä paikka. Hartiani ovatkin aivan jumissa, kun kaikki täytyy tehdä yhdellä kädellä Myyn ollessa sylissä. 

Huomenna meille tulee kahdet kaksoset kylään, jotta voivat tutustua toisiinsa :) Talossa siis yhteensä kahdeksan lasta, aika jännää, millaista hulinaa tulee olemaan! Yhtä lukuunottamatta kaikki vieläpä alle kolmevuotiaita, huih!

torstai 14. elokuuta 2014

17. raskausviikko käynnistyy!

"17. raskausviikko

Sikiön paino: 135
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 11,5 cm
Koko pituus: 16 cm
SIKIÖ
Tämän viikon alussa sikiö on 14 viikkoa vanha. Pystysuora vako ylähuulen yläpuolelle tulee näkyviin tällä viikolla. Jalat saavuttavat kädet kehityksessä, ja ovat tästä lähtien pidemmät. Vilkkaat liikkeet tulevat koko ajan paremmin koordinoitaviksi.
Sikiö nielee lapsivettä ja pissaa sen sitten takaisin lapsiveteen. Osa jäteaineista alkaa kerääntyä suolistoon. Eikö olekin ihmeellistä, että sikiö voi jo nyt imeä, niellä, pissata, tehdä hengitysliikkeitä ja liikuttaa itseään?
NAINEN 
Odotat jo varmaan merkkiä lapsen liikkeistä... Naiset, jotka ovat synnyttäneet aikaisemmin, saattavat tuntea ensimmäiset pienet liikkeet. Jos tämä on ensimmäinen lapsesi, voi vielä mennä muutama viikko ennen kuin tunnet mitään.
Ensimmäisillä kerroilla liikkeet ovat niin heikkoja, ettet ehkä tunnista niitä. Jotkut kertovat sen tuntuvan pienen kalan evän hipaisulta, toiset taas ilmakuplan puhkeamiselta. Mutta jännittävää se on! Varaa hieman aikaa, kun käyt illalla nukkumaan ja makaa hiiren hiljaa. Saatat hyvinkin tuntea sikiön liikahduksen...
Näihin aikoihin on melko tavallista tuntea kipua nivusissa. Kipu saattaa säikäyttää, sillä se voi olla voimakastakin, mutta yleensä aihetta huoleen ei ole. Syitä kipuun on monia, se voi olla lähtöisin esimerkiksi kohdun lantioon kiinnittävistä jänteistä, jotka venyvät kohdun kasvaessa. Voit tuntea jännekipua muun muassa tehdessäsi äkkinäisiä liikkeitä tai aivastaessasi. Vartalon taivuttaminen eteenpäin saattaa hellittää kipua.
Pian on toisen ultraäänen aika. Yleensä ultraäänitutkimus tehdään 18. - 21. raskausviikolla ja sen tarkoituksena on sikiön kasvun tarkistus, rakenteellisten kehityshäiriöiden toteaminen sekä kromosomipoikkeavuuksien riskien arviointi. Sikiön kasvu voidaan arvioida pään läpimitan ja reisiluun pituuden perusteella. Rakennepoikkeavuuksien tutkimukseen kuuluu aivojen ja selkärangan alueen tarkastelu sekä sydämen neljän lokeron, kahden kammion ja kahden eteisen toteaminen. Myös muut sisäelimet näkyvät ultraäänitutkimuksessa. Tällä tutkimuksella voidaan todeta noin 50–60 prosenttia sikiön merkittävistä rakennevioista.
Rakenneultrassa voidaan toisinaan tehdä löydöksiä, jotka eivät sinänsä vaikuta lapsen terveydentilaan, mutta jotka voivat olla merkki lisääntyneestä kromosomipoikkeavuuden riskistä. Kromosomivikaa ei voida varmistaa ultrassa vaan siihen tarvitaan istukka- tai lapsivesitutkimus."
http://www.vau.fi/raskaus/Raskausviikot/Viikko-17/
Tämä raskaus etenee kyllä paljon nopeammin kuin Myyn. Myy pitää vauhdissa ja töissä päivät lentävät. Tämä raskaus myös näkyy paljon enemmän kuin Myytä odottaessa, tuolloinhan maha tuli kunnolla näkyviin vasta lähempänä puoltaväliä, mutta nyt sen piilottelu on jo todella vaikeaa: saan toistuvasti vastata kysymyksiin, koska jään äitiyslomalle, vaikke nimenomaan töissä yritän vielä olla paljastumatta. Huomaan kuitenkin, että naiskollegat vilkuilevat salaa vatsaani ja supisevat keskenään. Koska lie olisi aika esiintulolle? Tiistaisen varhaisrakenneultran jälkeen? Kuukauden päästä olevan rakenneultran? Ei koskaan?
Onneksi tämän ei ole tarkoitus olla viimeinen raskauteni, sen aion elää niin täysillä, niin pelkäämättä ja peittelemättä. Aika varmoin ja hyvin fiiliksin olen kyllä ollut niskapoimu-ultran jälkeen, mutta kokoajan on pieni pelko takaraivossa. Ei niinkään siitä, että jotain vikaa löytyisi, vaan jotain hallitsematonta tapahtuisi. Jotain, jonka seurauksena menettää sittenkin.
Joka raskaus käy kyllä vaikeammaksi ja vaativammaksi kropalle. Tuntuu, että paikat venyy ja paukkuu. Kivistää ja vatsa tuntuu jo nyt roikkuvan. Liekkö tuo kuitenkaan ihme, sillä onhan tämä neljäs raskaus jo vajaan kolmen vuoden sisään.
Niin. Neljäs.
Maaliskuussa samana yönä, kun palasimme Dubaista, tein posiitivisen raskaustestin. Raskausoireet olivat vahvemmat kuin koskaan ja tulos vahva. Viiva vahvistui ja vahvistui. Viikkoa myöhemmin raskausviikoilla 5+1 vuodin kuin seula. Lääkäri totesi kaiken vuotaneen pois. Se oli sitten siinä. Seitsemän kuukauden yritys, onnen hetket ja jälleen menetys.
Kaksi kiertoa myöhemmin Papu piirsi viivansa testiin. Viiva vahvistui, mutta alkuun emme puhuneet raskaudesta. Emme olleet raskaana. Vasta raskauden edetessä ja ultrien tullessa aloimme toivoa. Sydän löi 7+0 ultrassa, 9+0 raajat näkyivät, kaikki hyvin. 12+1 niskapoimu-ultrassa kaikki oli loistavasti. Oksensin plussaamisesta varhaisultraan toistuvasti, en voinut syödä mitään. Ehkä se ei ollutkaan pahoinvointia raskaudesta, vaan silkasta kauhusta ja ahdistuksesta.
Nyt on Myy ja Papu. Ja poika. Meidän kolme pientä murusta.


Kilu 16+0


sunnuntai 10. elokuuta 2014

Vauvanvaatteiden siivoamista

Isäni kotipaikka on tyhjillään ja siellä onkin toissakesän remontin myötä loistavat tilat tavaroiden säilytykseen. Juuri sellaiten tavaroiden, joita et tarvitse juuri nyt, mutta tietää tarvitsevansa taas kohtalaisen pian. Lisäksi tavarat ovat lämpimässä, eivätkä kenenkään edessä. Myy on saanut todella paljon vaatetta erään kaverimme tyttäreltä ja kävin ne tänään läpi, jottei koot ehdi mennä ohi. Niitä alkaa olla pääasiassa koosta 98 cm eteenpäin, 110 ja 116 cm varmaan kaikki, jotka hänen käyttönsä jälkeen ovat vielä kelpoisia toisellekin.

Samalla lajittelin vauvanvaatteet, nyt kun osaa silmämääräisestikin katsoa paremmin, eikä luota vain kokolappuun: koot vaihtelevat hirvittävästi eri merkkien välillä! Löytyipä vaatehuoneiden kätköstä meidänkin vanhoja vaatteita, jotka pakkasin erilleen. Ihan muutaman satunnaisen, siistin yksilön pakkasin Myyn ja vauvan vaatelaatikoihin.

Kestovaippojakin löytyi useampi kassillinen. Näin netissä tuunattuja flanelletteja, joita ajattelin kokeilla. Samalla kaivoin S- ja M-koon vaippoja, jotka menevät vielä välillä kummitytölle lainaan.



Neuloosi on pitkästä aikaa iskenyt, kun kesäillatkin ovat hämärtymään päin. Neuloin itselleni ja Myylle samistelusukat. Monen monta sukkaparia tuleekin taas jouluksi tehtyä, ehkä muutamille kavereille voisi poikkeuksellisesti tehdä muutakin :D


Ostin Myylle syksyksi ihanan kimaltelevan rusettilippiksen. Syksy siis tosiaan on kovasti mielessä, kun työtkin alkoivat. Tykkään kyllä lämpimistä keleistä, mutta on näillä helteillä aika tuskaista olla töissä, kun ei oikein ilmakaan vaihdu. Talvi tosib tulee pian, enkä kylmästä tykkää yhtäön.




torstai 7. elokuuta 2014

Haikaran ennakkovaroitus

Lienee aika kertoa teille jotakin pientä. Tai suurta. Tai oikeastaan suuren pientä. Tai onko se nyt sitten pienen suurta?

Pientä, joka on meille niin suurta.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Myystä olisi tulossa tammikuussa isosisko :) Aivan tarpeeksi pitkän yrittämisen ja vaikeuksien jälkeen kaikki on edennyt hyvin raskausviikolle 16. asti ja vihdoin julkistan sen myös teille, sillä mahani paljastui tänään ensimmäistä kertaa piilotteluista huolimatta. Aiemman historian takia haluamme pitää asiasta hiljaiseloa rakenneultraan asti, vaikka ei se kyllä tällä kertaa näin monennessa raskaudessa näin lyhyellä aikavälillä todellakaan ole mahdollista, mutta edes varhaisrakenneultraan, joka on vajaan kahden viikon kuluttua. Niskapoimu-ultrassa kaikki kuitenkin näytti oikein hyvältä. Jo sen ultran teki lääkäri, eikä hän löytänyt mistään mitään poikkeamaa, joten kätilö käski alkaa jo elää raskaanaolevan elämää.

Töissä en kuitenkaan haluisi vielä paljastua, mutta koska ultra on työajalla, minun on paljastettava asia esimiehelleni. Hän suhtautuu varmasti asiaan oikein hyvin, vaikka toki sijaisen etsiminen tilalleni aiheuttaa hänelle uutta päänvaivaa. Uskon tosin, että joku niistä 42 muusta hakijasta ottaa puolet pestistäni vastaan ilomielin.

Kerron teille lisää taustaa yrityksestä, tuloksista, pettymyksistä ja vaikeuksista myöhemmin, nyt haluan paljstaa teille tämän päivän masukuvan:


tiistai 5. elokuuta 2014

Lapsettomien ja lapsellisten suusta

Nyt olen juuri sopivan tunnekuohun vallassa kirjoittaakseni tämän. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt postaavani siitä, kuinka innokkaasti ihmiset jakavat asioista mielipiteitään ja neuvojaan - tiesivät asiasta tai eivät. Myyllä on ollut todella huono päivä, nukkui loistavasti, heräsi tuntia normaalia aikaisemmin ja ollut ihan järkyttävän kiukkunen koko aamun. Olemme siivonneet ja kaiken ajan, mitä Myy ei voi olla sylissä, tämä on huutanut. Aamupalan söi huonosti ja olikin nälkäinen. Söi kolme haarukallista itse ja menin korjaamaan haarukasta pudonneen ruuan (mikä oli virhe) ja seuraamuksena auttamaton raivari, jossa alkoi heittämään nokkista ja lautasta. Ruokailu loppui sitten siihen. Siskoni kysyi, toruinko edes, kyllähän tuon ikäista lasta jo pitää kieltää. Ihanko tosi?

Raskausaikana sain hirvittävästi neuvoja. Ei, en itsekään ole mikään puhdas pulmunen ja nolona saankin olla, kuinka monta kertaa lie aloitinkaan lauseen "sitten kun lapseni syntyy...", "minun lapseni...". Liian monta kertaa. Olin naivi ja sinisilmäinen ja nyt jälkikäteen ymmärrän, että pidän suuni kiinni asioista, joista en todella tiedä.

"Älä vaan ala käyttää kestovaippoja, me ei ees kokeiltu, nehän on ällöttäviä!"

Aivan! Tässähän minulla olisikin ollut syy olla edes kokeilematta ja tiedätkö mitä, meillä ne toimii, eikä yhtään ällötä.

"Anna vauvan nukkua vieressä, kuka nyt pinnasänkyyn pikkuvauvaa jaksaisi nostella?"

Meidän Myy nukkui pinniksessä jo pikkupikkuvauvana. Hyvin jaksoin nostella pari kertaa yössä ja saimme nukkua miehen kanssa rauhassa. Minulle on aivan sama, nukkuuko sinun lapsesi vieressä vai pinnasängyssä, tee niinkuin parhaaksi näät, niin minäkin tein. Toki oli levottomia öitä, jolloin Myy nukkui tississä kiinni vieressä ja se oli ihan fine. Siis minulle, varmaan myös sinulle?

"Siis ettehän te vielä voi laittaa lasta omaan huoneeseen nukkumaan?"

Myy muutti omaan huoneeseen 6,5 kk ja alkoi nukkua yöt läpi tai yhdellä herätyksellä viiden, kuuden herätyksen sijaan heräämällä jokaiseen kyljen kääntöömme. Tissiä sai öisin ja ihan yhtä iloinen vauva oli omaan huoneeseen muuton jälkeenkin. Eli miksi emme voisi?

"Siitä tulee ihan lellitty, kun ostat koko ajan sille jotain."

Ihan kuin tämän kokoinen saati pienempi ymmärtäisi, että saa uusia vaatteita. Ihan yhtä uusia leluja ovat ne, jotka ovat pari kuukautta olleet vaatehuoneessa piilossa, kuin ne joita saa kaupasta. Nyt toki Myy alkaa olla vanhempi, enkä osta Myylle kaupasta jotain, jos haluaa sen. Reissuista meillä kyllä ostetaan muistojuttuja. Se, ettei Myy oppisi jakamaan, ei kyllä ole liiemmin näkynyt kavereiden kanssa leikkiessä, on myös jakanut omia lelujaan siinä, missä leikkii niillä itsekin. Ei toki lapsi leluja paljon tarvitsisi, ehkä se on enemmän oma vinksahdukseni, mutta en usko sen tässä vaiheessa lapselle niin haittaakaan tekevän. Sisaruksia tulee saamaan kuitenkin ja voin luvata, että ihan niillä samoilla leluilla leikitään: meille ei tule kahta taaperokärryä, ei kahta nukensänkyä, ei tuplana muutakaan lelua, jolla voi leikkiä huoletta vuorotellen.

"Lapsi ei tarvitse paljoa vaatetta, äitiyspakkaus riittää." 

Haluan nähdä lapsen, joka pärjää äitiyspakkauksen vaatteilla! Siinähän on max pari vaatetta kutakin kokoa? Juu, meillä ei käytetty äitiyspakkauksen vaatteita, koska olen ronkeli. Mutta vaikka ne olisivatkin olleet käytössä, ne eivät olisi riittäneet edes siihen alkuun. Ei, lapsi ei tarvitse niin paljon vaatetta kuin meidän Myy, mutta puhutaan tästä asiasta sitten, kun olen synnyttänyt oman kauan toivotun prinsessasi :)

"Jokainen lapsi oppii juomaan tuttipullosta."

Ai että opin vihaamaan tuota lausetta viime kesänä. Myy ei juonut tuttipullosta, eikä syönyt tuttia. Meillä oli miljoona erilaista tuttipäätä ja ei, Myy ei niitä huolinut kaksiviikkoisen jälkeen, vaikka kokeilimme toistuvasti ja pullontarjoaja vaihtui tai vaikka Myy olisi ollut pidempään ilman tissiä. Ennemmin huusi ja oli nälässä kuin söi tuttipullosta. Seuraavan kohdalla en aio tästä stressata. Tosi hienoa, jos huolii pullon ja saamme sen ylläpidettyä, mutta ihan yksi hailee jos ei. Maitoaika on niin lyhyt aika, että voin sen viettää ihan neljän seinän sisässä.

"Jätä lapsi sänkyynsä ja lähde, eihän sitä nyt jäädä nukuttelemaan."

Niin. Kahden tunnin huudon jälkeen kyllä koskee jo korviin. Enemmän minulle on omaa aikaa jäänyt sillä vartin vieressä istumisella.

"Ei sitä tarvitse aina ottaa syliin, kun se vähän inahtaa."

Näin voit tehdä oman lapsesi kohdalla, mutta minun sylini on aina avoin.

"Kyllä sille voi jo ihan pienenä antaa perunaa."

Ehkä voikin, mutta tämä parikuinen syö vain tissiä.

"Kyllä tytöllekin voi pukea sinistä."

Niin voikin, mutta kun minulla on nämä pinkit housut tässä vieressä, niin jotenkin ne vain menevät sujuvammin tytön jalkaan.

"Jos teillä on seuraava poika, se joutuu pukeutumaan pinkkiin, kun et hanki sinistä, vihreää tai neutraalia jo tälle."

Niin ja jos emme saa poikia, vaan kaikki on tyttöjä, minua lopulta harmittaa, etten pukenut niitä juuri niin tytöiksi, kun halusin.

"Kyllä miehen pitää saada juosta vauva-aikana ja varsinkin raskausaikana baarissa ihan niin paljon, kuin haluaa, jaksaa sitten olla kotonakin."

Äitihän ei tarvitse omaa aikaa sitten ollenkaan ja koska äiti synnyttää ja kantaa lapsen, niin eihän miestä itse asiassa tarvitakaan? Mieshän hoitaa hommansa jo istutuksessa ja voisi sitten, vaikka hävitä elämästä kokonaan ja näin? Miksi vain naisen tulee olla raskausaika juomatta alkoholia ja rauhoittua? Miksi naisen tulee istua kaikki aika lapsen kanssa kotona ja kantaa vastuu tästä silloinkin, kun molemmat ovat kotona? Koska on nainen?

Ja tässä vain alkuun.

Jokainen on taatusti päästänyt suustansa yhtä sun toista. Minä myös. En halua loukataan ketään, mutta minä hoidan lapsen niinkuin parhaaksi nään ja saa nähdä, ehkä sitten pilaan lapseni. Itseänipä sitten saan syyttää :)

Hyvät päivänjatkot jokaiselle :)

maanantai 4. elokuuta 2014

Kotimatkalla

Lähdimme aikaisin aamusta kotimatkalle, sillä Myy heräsi  kaksi tuntia normaalia aiemmin. Matkalla pysähdymme erään kaverin luona, tarvittaessa useammin. Tällaisilla pidemmillä matkoila on kuitenkin edettävä lapsen ehdoilla.

Lauantaina miesväki lähti autoharrastuksensa pariin, joten vietimme laatuaikaa naisporukalla. Muksut leikkivät jo loppuajasta yhdessä, varsinkin hippa oli molemmista vaippasankareista hauskaa. Kaksi ensimmäistä päivää Myy osasi hienosti jakaa leluja ja huimiota, mutta viimeiset päivät hän juoksi leikkikaveria karkuun kiikuttaen lelut minulle, jottei kaveri ottaisi niitä. Jakamista on siis syytä harjoitella vielä.

Eilen näimme paria pikkupoikaa ja heidän ihanaa äitiään. Tässä kolmikossa tosin jokainen tuntui touhuavan enemmän omiaan kuin leikkivän yhdessä :D mutta oli kyllä todella mukava nähdä kahdeksan kuukauden tauon jälkeen. Siinä tavatessa mietin, että kumpa itsekin osaisin olla yhtä iloinen ja omistautunut äiti kuin tämä äiti. Yhtä positiivinen.

Eiliseltä Ikea-reissulta, josta miesväki ei innostunut ollemkaan, ostin leikkimökkiin vihreän muovipöydän, joka on samaa sarjaa Myyn synttärilahjaksi saamaan tulin kanssa. Ostin myös saman sarjan pinkin jakkaran. Tuoleja haluaisin sitten jokaiselle ihan oman "nimikkotuolin". Onneksi pöytä oli hyvässä tarjouksessa (poistossa?), täydellä hinnalla olisi jäänyt kauppaan..

Odotan kyllä innolla leikkimökin valmistumista. Se on tällä hetkellä ilmeisesti ihan hyvällä mallilla. Veimme muutama viikko sitten kertaalleen maalatut paneelit rakennukselle, toivottavasti mökki ehtii ennen talvea valmiiksi ja meidän tontille. Olen jo kovasti suunnitellut sisustustusta ja värejä on luvassa! 

Lisään vielä loppuun kuvan Myyn uudesta pöllökirjasta, jonka tämä vielä sai kummeiltaan. Aika ihana :)


perjantai 1. elokuuta 2014

Kyläilyä

Tulimme Pariisista kylään Myyn kummeille ja siis oman höpönassulikummipojan luo. Maanantaina suuntaamme kotiin, sillä keskiviikkona minun pitää palata töihin. Nämä neljä oleilupäivää ovat pitkälti täynnä toimintaa ja täytyy kyllä sanoa, ihanaa olla täällä.

Näiden kahden päivän aikana on syöty hyvin. Siis todella hyvin. Myyn kummi on todellinen huippukokki, ei ammatillisesti, mutta harrastuspohjalta ihan huippu. Tänään herkuteltiin tortilloilla, joissa oli revittyä possua ja maissipaprikasalsaa muun muassa - ihan parasta!


Bestiksen kanssa on tehty kirpparikierros tai itseasiassa parikin. Myyllekin tarttui kotiinvietäväksi ihana 86 cm trikootunika...


...74 cm, mutta silti sopiva hame...


...86 cm neulemekko...


...98 cm neulemekko (0,5e!!).


Pihalla on oltu aamuin illoin. Läheisessä puistossa on leikitty hiekkalaatikolla ja laskettu liukumäkeä. Takapiha on Myystä kiinnostava. Myy tykkää selvästi pari kuukautta vanhemmasta leikkikaverista ja kovin on tänään kummisedän syliin kaivautunut ja silmiään tälle räpsytellyt.


Ruoka on hyvää, mutta niin on nestepuolikin. Alkoholiton mojito ja olipa muuten parempaa, kuin aito versio ;)