Keväthulinaa

Olen kyllä kovin kevät- ja kesäihminen.. ihanaa, että aurinkoa näkyy kokoajan enemmän ja valoisuutta riittää. Ulkona on paljon kivempi olla, kun on pidempään kirkasta, mutta toisaalta lumien sulettua Myy vasta heräilee uusiin ulkojuttuihin. Liukumäkeen neiti halajaisi kovasti, mutten ole vielä keksinyt, mistä moinen mahdollisimman läheltä löytyisi. Meillä päin tuntuvat leikkipuistot olevan aika harvassa, onneksi edes kiikut ja hiekkalaatikko löytyvät omasta pihasta ja kavereitakin läheltä.

Myy on taas tämän viikkoa nukkunut yöt läpeensä - ihanaa! Kovat äänet tuntuvat edelleen pelottavan. Autoja pelkää myös ja hokee, että eiväthän ne tule päälle. Myös ojat kammottavat, ettei vain tipu niihin.. onneksi kuitenkin varmuutta ja luottamusta tuntuu tulleen. Pienempi neiti nukkuu ihan hyvin, pari kertaa yössä syö. Silloin tällöin viettää öitä omassa sängyssään, mutta harvemmin. Kunhan nukutaan niin riittää minulle!

Ruoka on alkanut maistua Myylle paremmin ja omatoimisuus senkin suhteen heräillä taas enemmän. Helpottaa kummasti, sillä vauvataloudessa kädet tuntuvat aina olevan varatut. Jonkin verran meillä on käynyt kavereita, minulla ja Myyllä, eikä seura ainakaan pahitteeksi ole. Aamulla varmaan tulee Myylle taas leikkiseuraa :) ehkä itse ehdin vähän vaikka ompeluksia tai neuletta vilkaista.

Äiti hoitaa

Mies on pitkästä aikaa - myönnän! - menoilla viikonloppuiltana kosteammissa merkeissä ja myöhään menee. Saan siis hoitaa illan kahden neidin ja kolmen kissan osalta. Olen toki hoitanut lukuisia iltoja samaa palettia, mutta nyt erona on se, että mies tulee kotiin aamunpuolella eikä tämän vuorokauden puolella. Pienempi siskos huusi illan väsymystä ja boikotoi sylistä syömistä ja toista tissiä joka suunnasta. Isompi neiti nyt oli ihan yhteistyökykyinen (paitsi iltapalan suhteen, mutta se ei ole uutta), mutta aaargh, kissat. Normaalisti heitän karvakasat ulkoiluhäkkiin ennen iltatoimia, mutta tänään niiden iltaulkoilu jäi, sillä saatuani Mymmelin nukahtamaan, en voi nousta pikkuneidin vierestä pariin tuntiin. Sinne jäisivät karvakaverit pihalle koko yöksi.

Mymmeli nukahtaa nykyään iltaisin viereen tissin ansiosta. Ei välttämättä pelkälle tissille, syliäkin tarvitaan usein. Nukahtaa kuitenkin. Mutta auta armias, jos erehdyn siirtämään tai herää muuten - mitä tapahtuu varsin tiheästi parin tunnin sisään - piristyy neiti unista ja taas valvotaan pari tuntia niin, että olen itse silmät ristissä. Nukkuu siis vieressä ja saa näin tehdäkin, kunnes alkaa nukkua illat heräämättä. Itsekin olen oppinut hyötymään tästä iltarauhoittumisesta ja alkanut lukea taas Pottereita läpi. Mii laik!

Huomenna olisivat Miikkarikutsut meillä. Myy menee mummolaan, sitten suoritan pikasiivouksen ja toivon, että Mymmeli on yhteistyökykyinen. Mies saa luvan häipyä ennen kutsujen alkua. Myöhemmin päivästä Mymmelin kummi tulee käymään. Seuraavaan näkemiseen todennäköisesti vierähtää useampi kuukaus, sillä eivät asu samalla paikkakunnalla kanssamme.

Pengoin muuten tänään Myyn vanhoja vaatteita. Yksi 62 cm laatikko oli jäänyt huomaamatta. Näinköhän Mymmeli ohittaa tuon koon vauhdilla, eivät nimittäin sen koon bodyt kauaa mahdu päälle ja vasta pari viikkoa ovat kaapissa olleet. Alaosissa on käytössä vielä 56 cm, mutta täytynee housutkin käydä nyt joka kappale erikseen läpi. Ihan ärsyttää, miten paljon koot vaihtelevat merkettäin!

Mutta nyt Potteria :) ihana hiljaisuus ♡

Sairastelua

Meillä onkin nyt "nautittu" mahataudista taas moneksi vuotta eteenpäin. Myy sairastui mahatautiin viimeviikon loppupuolella oksentaen aamuyöstä puoli viidestä yhteentoista kahdeksan kertaa, ollen joka oksentamisen myötä aina vain enemmän kauhuissaan asiasta. Oli kyllä hirveää seurata noin pienen oksentelua ja paniikkia. Aluksi Myy tähtäsi itsekin ämpäriin ja veti sen alle, mutta lopulta pelkkä ämpärin näkeminen aiheutti kauhistunutta itkua. Onneksi tauti meni noinkin nopeasti ohi, eikä nostanut lämpöä tai laittanut mahaa sekaisin.

Seuraavana iltana kymmeneltä minä muutin koko yöksi vessaan ämpärin kanssa ja voin kertoa, että yö oli hirveä. Vaikka Myytä synnyttäessä supistellen vietetty yö oli hirveää, se tuntuu tuona yönä jopa miellyttävältä kaiken tuon rinnalla. Imettämisen suhteen pelkäsin maidontulolle käyvän köpelösti, sillä mikään juoma eikä ruoka ei kestänyt sisällä. Imettäminen yöllä oli haastavaa - onneksi Mymmeli syö vain kerran, kaksi yössä ja silloinkin hyvin nopeaan. Oksenteluni kesti lähes kahdeksan tuntia. Äitini tuli avuksi aamupäiväksi ja useampien päikkäreiden myötä olo alkoi korjaantua. Pari päivää myöhemmin myös maidontulo alkoi taaa tuntua normaalilta. Onneksi! En tiedä, kuinka olisi käynyt, kun pikkuneitihän ei millään pulloa hyväksy.

Vielä pari päivää myöhemmin mies yökkäsi pari kertaa, mutta se saattoi johtua muustakin kuin taudista. Mahataudin mies piti jo kuukausi sitten, jolloin se ei tarttunut meihin. Edelleen kyllä ruoka maistuu kaikille huonosti ja olo on vähän väsynyt. Väsymystä ei tietenkään helpota se, että Myy heräilee nykyään useaan kertaa yössä ja Mymmelin nukahtaminen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta on mennyt seuraavan päivän puolelle. Toissaöinen oli huippu! Lopulta Mymmeli sammui yöunille kahdelta. Nukahti syliin, mutta heräsi siirrettäessä. Turha sanoa, että nukuttaa suoraan sänkyyn, tuskin täydestä huudostakaan nukahtaminen on aivan jees.

Mutta näihin unisiin kuulumisiin! Mukavaa pääsiäisenaikaa kaikille!