keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Voihan jälkisupistukset!

Synnytyksestä on kulunut aikaa 31,5 tuntia. Olo on varsin hyvä siihen nähden, kuinka raju kokemus synnytys minulle oli: ei vain fyysisesti vaan ihan psyykkisestikin. En todellakaan olisi uskonut, että minusta, joka edellisen kohdalla taisteli 30,5 tuntia saadakseen neidin pihalle, tekee sen nyt kymmenen kertaa nopeammin. Olin päättänyt lähteä kotoa vasta, kun on varma, että synnytys on käynnissä, ettei takaisin tarvitse tulla 70 kilometrin matkaa ja jottei Myy tarvitsisi kaitsijaa suotta. Olin etukäteen stressannut todella paljon sitä, ehtiikö vauva syntyä ennen äitini ulkomaanmatkaa tai mihin aikaan vuorokaudesta synnytys lähtisi tapahtumaan. Nyt kaikki meni tältä osin todella hyvin.

Jos miettii, oliko synnytys nyt helpompi, niin en osaa vastata. Synnytys oli nopeasti ohi "kertarutinalla", mutta todella raskas, sillä lepohetkiä supistusten välillä ei ollut, kuten viime kerralla. Kun tulimme sairaalaan, minut tarkistettiin jo omissa vaatteissa, sillä paineentuntu oli ollut alusta asti läsnä - kuulemma vauva oli niin alhaalla takana. Kätilöopiskelijan tutkiessa minua itse kätilö riisui vaatteitani ja vaihtoi uutta tilalle. Tämän jälkeen kätilö tarkisti suuntilanteen ja lähti hakemaan lääkäriä, sillä ilmoitin heti huoneeseen päästyä, että nyt jotain ja heti. Puudute auttoi nopeasti ja kätilö sanoikin minun olevan kuin eri ihminen. Tapoihini ei kyllä tosiaan kuulu huutaa kurkku suorana *aatanaa ja *ittua, mutta nyt niitä lipsui tuon parituntisen ajan häpeälliseen tahtiin. En ole kuulemma aiemmin käskenyt miehenkään ajaa kovempaa.. kun kovaa jo mentiin.

Säästyin epparin leikkaamiselta, sillä vauva tuli oikein hyvällä tarjonnalla. Ponnistaminen oli kuitenkin varsin tuskaista, kiristäminen oli ihan käsittämättömän kipeää. Supistusten ja ponnistusten välissä oli pakko kertoa, että nyt ymmärsin, mitä kaveri tarkoitti sillä, että perse repeää ponnistaessa. Siltä minustakin tuntui. Mutta ei revennyt!

Jälkisupistukset ovat voimakkaita. Olen saanut särkylääkkeitä, mutta silti ne ovat voimakkaasti läsnä. Jospa kohta helpottaa. Istua voi normaalisti ja tällä kertaa tikit ovat pysyneet paikallaan. Imetys onnistuu hyvin, maidonnousua odotellessa. Paino oli neidillä tippunut 125 g, mutta on kuulemma aivan normaalia. Yökin nukuttiin kolmea puolen tunnin syöttöä lukuunottamatta.

Huomenna kotiin!

tiistai 27. tammikuuta 2015

Hän on täällä 39+5!

5.20 heräsin vesien lorahtamiseen, viitisen minuuttia myöhemmin alkoi niin tiuhat supistukset, ettei voinut kellottaa. Heti kuuden jälkeen saapui mummi Myyn seuraksi ja me lähdimme sairaalaan. Sairaalassa oltiin 7.10, auki 5 cm. Matka oli todella tuskainen, supistuksia joka toinen minuutti. Lääkäri tuli 7.25, jolloin kohdunkaulanpuudute, auki 8 cm. Siro tyttö syntyi 7.59 mitoin 3230 g ja 49 cm. Ihan on siskonsa kopio!

Vain pari nirhaumaa, mutta nekin ovat vessassa käydessä toki kipeitä. Jälkisupistukset ovat karmivia.

Kaikki hyvin siis! Hän on ihana, pikku-Mymmeli ♡


perjantai 23. tammikuuta 2015

Siivousta, vaatteita ja odottelua

Täällä aihetta kulunut lähinnä siivotessa ja Myyn kanssa touhutessa. Ihan äsken en ole kyllä näin paljon huhkinut. Joulusiivous jäi kaappien osalta vähän puolitiehen, kun ajattelin jatkavani äippälomalla. Aika laiskasti, sillä vasta viimeisen viikon, pari olen pyyhkinyt pölyjä, tyhjentänyt ja järjestänyt kaappeja ja muuta yhtä "mukavaa".

Viime päivinä olen purkanut vaatekaappiani ja poistanut sieltä vaatteita, jotka eivät toviin ole päälle eksyneet. Muuten kivoja, mutta esimerkiksi sinistä en vain osaa päälleni pukea sävystä riippumatta. Kassillinen vaatteita vaihtoikin omistajaa varsin nopeasti, vaikkei siinä hommassa rahoiksi pääse. Myös sekalaisia vauvanvaatteita myin parillakympillä. Olisi kuulemma ostanut tyttövaatteita enemmänkin, jos sukupuoli olisi selvillä. Kenkiäni olen myös kaapin perältä myynyt useammat. 

Ei sillä, että raha olisi kuitenkaan jäänyt seisomaan.. eilen löysin vastaavat imetysliivit, joita pidin Myyn aikana toistuvasti. Ei ole toisia yhtä miellyttäviä päällä ja hyvin istuvia tällaiselle ei-niin-muhkealle, jolla tuntuu joka sauma painavan. Lisäksi treffailin kaverin kanssa ja shoppailin hänen tytöltään pieneksi jääneitä Miikkarin vaatteita. Hupsista!

Myös Myyn täti toi viikonloppuna tuliaisia Myylle, alla olevan sinisävyisen tunikan. 




Eilen petasin vauvalle pedin valmiiksi, lakanoiksi valikoituivat uuden äippäpakkauksen ötökät. Sain myös ommeltua vauvan vaippoihin viimein pinon bambuimuja sekä ommeltua parista 92 cm bodysta paitoja :) Tänään koetan viimein pakata sairaalakassin loppuun. Voi puuh!

tiistai 20. tammikuuta 2015

Yhdessä osassa

Ei Ylihuomenna oissa. Kahtena päivänä olen vartin verran ollut varma, että lähtö tulee, mutta njää, siiheversionaot jääneet. Eilen siivosin kuin hullu (nyt on Myynkin kaapit siivottu!), tänään lenkkeilin parinkymmenen asteen pakkasessa puolitoista tuntia. Supistusten määrä nolla. Jostain syystä kyllä oletankin lähdön tulevan keskellä yötä, pari tuntia unta ja päätä huimaavat supistukset. Jotenkin minulla on myös sellainen kutina, että syntymäpäivä olisi perjantai, mutta saa nähdä...

Tänään lenkillä käydessä kävin erään tutun luona, joka on aiemmin toiminut Silverjunglen myyjänä, muttei enää ja myy mallikappaleet pois. Mukaan tarttui 54/60 koon i h a n a vaaleanpunainen fleecepuku, kaksi pipoa Myylle ja yksi itselle. Saa nähdä, onko tulokas tyttö, jolloin haalari pääsisi käyttöön, vai meneekö lahjajemmaan.


AAamupäivän oli mummo leikkimässä neidin kanssa ja sain viimein ommeltua pikkuruiset kestovaipat valmiiksi. Tällä erää en aio käyttää flanelletteja ja kuoria, vaan lahjoitinkin ne jo eteenpäin. Olen hamstrannut uuden äippäpakkauksen vaippoja, tehnyt itse sekä kaivanut Myyn aikaiset pikkutaskut esiin. Muutamat sisävaipat, nöttöset ja kuoret tosin laitoin myös valmiiksi käyttöä odottamaan. Voi miten pieniä nämä vaipat ovatkaan!


Ylihuomenna täyttyy 39. viikko. Selkä on todella kipeä ja olo kömpelö. Naapurin rouva kehui, että liikun varsin sulavasti kuitenkin :) tänään olen saanut kuulla olevani valtava (ihmiseltä joka on lähes yhtä leveä kuin pitkäkin...) kuin myös, kuinka mahani on siro viikkoihin nähden. 

Go, baby, go!

torstai 15. tammikuuta 2015

Kolme ässää ja muita kirjaimia viikolla 38+0

38+0. Täysiaikainen jo viikon. 

En usko kolmeen ässään, enkä piru vie yhteenkään muuhunkaan kirjaimeen. Myytä odotellessa keksin ässiä ja kirjaimia kasapäin, enkä saanut supistuksen supistusta ennen laskettuapäivää. Ensimmäinen supistus alkoi kello puoli viisi aamuyöstä ja 30,5 tuntia myöhemmin koko tuon ajan säännöllisiin supistuksiin tutustuen Myy syntyikin. 

Tässä raskaudessa supistuksia supistuksia tuli aiemmin töissä ollessa: liikkuessa, rehkiessä, kyykkiessä ja portaissa erityisesti, välillä ihan vain noustessa. Töistä jäännin jälkeen ei yhden yhtä kunnollista tai varmaa. Polttelee joo, mutta se siitä. Myytä odotellessa tuli siivottua, saunottua ja tehtyä sitä kolmattakin ässää. Ja ei, ei supistuksia. Nyt olen lenkkeillyt reippaasti saaden alapääni tuntumaan hakatulta ja kävelyn muistuttamaan ankan talsimista. Olen saunonut saaden sykkeen nousemaan, ilman yhden yhtä supistusta. On kokeiltu myös sitä kolmatta. Ja supistusten saldo? Pyöreä nolla.

Olen kyykkinyt, jopa ihan tehnyt kyykkyjä! Eikä supistuksia. Olen jumpannut, nostellut Myytä, touhunnut ja liikkunut, rasittanut itseäni ja levännyt. Ei mitään. Ei M-I-T-Ä.-Ä-N. Tänään kuulin, että ikkunanpesu voisi pistää lapsivedet menemään, joko lähdettäisiin sille linjalle?

Ei. Vauva syntyy kun on sen aika. Ihanko totta? Tähän minäkin uskon. Paikat ovat onneksi kypsemmät kuin Myytä odotellessa ja toivon, että vauva tulee Myyn ja isän tavoin olemaan säntillinen. Muksu ei saa olla 8 päivää enempää myöhässä, sillä silloin isän osallistuminen synnytykseen hankaloituu, kun lapsenvahdiksi kaavailtu mummi lähtee maapallon toiselle puolelle viikoksi.



Myy lähti siis syntymään laskettunapäivänä, mutta ehti seuraavan vuorokauden puolelle. Kiduin supistusten kanssa 30,5 tuntia. Synnytyksen kestoksi merkattiin viisi ja puoli tuntia "koska se näyttää paremmalta". Hahaha. Nyt suurimmat pelkoni synnytyksen suhteen ovat tunnin välimatka, koska itseni tuntien voin sinnitellä kotona kovinkin pitkään - liian pitkään, jos synnytys todella voi lyhentyä niin paljon kuin kehutaan. Myyn läsnäolo ei lisää ollenkaan haluani lähteä sairaalaan. Tähän liittyy myös toinen pelkoni, pitkä synnytys. Mitä jos taas saan kärsiä supistuksista toista vuorokautta ja samalla vielä stressaan Myystä erossa olemista, VAIKKA tiedän Myyn olevan hyvissä käsissä ja viihtyvän mummin kanssa. Olen siis päättänyt tämän syntyvän ennen kuin 41+2 päivä koittaa. 

Selkä on aivan rikki, istuminen on totaalista tuskaa. Herään yöllä tunnin parin välein, kun särky lonkissa, kyljissä ja selässä on mahdoton. Vessassa saa juosta pari, kolme kertaa yön aikana. Päiväunista olen nauttinut harvase päivä, mutta se on pois omasta ajastani. Jotenkin en vielä ole valmis luopumaan siitä, kun tiedän, että tuo aika on parin viikon sisään kovinkin ohi hetkeksi. Eikä sillä, että yöunet tästä todennäköisesti olisivat paranemaan päin...

Mutta en valita! Vauva on ihme ja odotettu. Niin odotettu, että saisi tulla jo!

lauantai 10. tammikuuta 2015

Aikaa arvauksille!

Laitetaanpa nyt arvauksia kehiin! Koska vauva oikein päättää syntyä ja kumpi sieltä olisi tulossa? :) painoa ja pituuttakin saa arvuutella :) Heitä arvauksesi kommentteihin. Kovin montaa veikkausta tuskin tulee, mutta silti voisin muistaa postitse lähimmäksi oikein arvannutta :)


37+2 terkuin!

Kilu

torstai 8. tammikuuta 2015

37+0, aleshoppailuja ja valmisteluja vauvan tuloon

Päätimme lähteä tänään shoppailemaan ja syömään läheiseen isompaan kaupunkiin vielä kerran ennen vauvan syntymää. Selkä ottaa jo nokkiinsa pidemmistä istumisista - toisinaan jo kymmenen minuuttiakin riittää - joten voi olla, että viimeiset viikot (päivät? Tunnit?) tulee vietettyä kotoisilla nurkilla. Lähdimme kolmestaan pyörimään kaupungille ja täytyy myöntää, että varsin mukavasti oli alennusmyyntejä ja tuotteita tällä hetkellä. Shoppailin pääasiassa tyyliini -70% rekillä ostaen Myylle kaksi Lindexin mekkoa kokoa 98 cm, yhdet legginsit koossa 92 cm ja talvitakin koossa 104 cm (joka tosin vaikuttaa enemmänkin 98 cm), kaikki nämä -70%! Ostin vauvalle Kappiksesta kirkkaanpunaiset collarit 62 cm puoleenhintaan ja itselle Cubuksesta pari pitkää toppia -50%. Myyjä kehui omasta kokemuksestaan niiden olleen loistavia raskaus- ja vielä imetysaikanakin. Huomattu on!



PiPikkuhiljaa kotia on laitettu valmiiksi vauvalle. Myyn vaatteet muuttivat lipastosta Myyn huoneen vaatekaappiin. Aikamoinen opettelu hakea niitä sieltä! Pesin ja laitoin vauvan 44-60 cm vaatteet odottamaan samaiseen lipastoon. Mekot, selkeästi tyttömäiset ja poikamaiset vaatteet jätin vielä odottamaan vauvan syntymää. Minulla ei oikein vieläkään ole selkeää ajatusta siitä, kumpi sukupuolinen vauva navan alla asustelee, mutta jos täytyisi vetoa lyödä, ehkä taittuisin tytön puoleen kuitenkin. Saa nähdä.

Vaatteiden laiton lisäksi asettelin hoitoalustan paikalleen ja purin vaipat koriin Myyn vaippojen rinnalle. Sänky muuttaa viikonloppuna takaisin meille mummolasta. Sairaalakassiakin pakkasin, mutta en sinne vielä keksinyt kuin vauvan kotiutumisvaatteet, omat vaihtovaatteet, naposteltavat ja tärkeimmät eli puikot ja lankakerän. Riviäkään en kykyllä neuvolut viime synnytyksenkään jälkeen...

Supistukset, kiristelyt ja polttelut ovat päivittäisiä, mutta eivät napakoita tai kivuliaita. Yksi yö heräsin kyllä voimakkaaseen alaselän poltteluun, mutta se siitäkin. Kaikki aikanaan, tiedetään.

torstai 1. tammikuuta 2015

Kun toiset tietävät paremmin - tottakai!

Voi ähinä ja puhina, murina ja ärinä. Pientä savua noussee korvista taas tämän päivän keskustelujen myötä. Kaksi sukulaistani, keski-ikäinen kahden alakoululaisen äiti ja lapseton ja perheetön alle nelikymppinen keskustelivat kanssani raskaudesta ja synnytyksestä. Tässä hieman keskustelua ja päänsisäisiä ajatuksiani:

Saapuessani paikalle keskustelu kääntyy luonnollisesti mahaani. Toisen rouvan kanssa olin keskustellut, koska arvioin lapsen syntyvän ja sanoin 39+ eli kolmen viikon päästä. Arvaus, toiveajattelua. Tammikuussa toivottavasti kuitenkin, jotta myös isä pääsisi mukaan synnytykseen, sillä esikoisen hoito on ongelmana, jos vauva kovinkin myöhään päättää syntyä. No. Kommenttiini viitaten lapseton katsahti mahaani ja sanoi, että ei tuo maha kylläole yhtään llaskeutunut, ei se siitä synny ihan kohta.

Aivan. A) maha on laskeutunut jo jonkin verran. Maha oli aiemmin tisseissä, mutta humpsajti kuukauden päivät sitten sen verran alss, että käsi mahtuu kevyesti väliin. B) lääkäri totesi ultrassa, että alhaalla on ja aika alhaalla on. C) Eihän kaikilla vatsa edes roiku polvissa synnytyksen lähestyessä!

Keskustelu siirtyi synnytukseen. Mitä se isä nyt sinne synnytykseen edes toistamiseen lähtee, onhan jo kerran nähnyt, mitä se synnyttäminen on. Ei lapsellisenkaan rouvan mies enää toiseen synnytykseen lähtenyt, vaan jäi esikoisen kanssa kotiin

Siis mitä?! Synnytyksen itsensäkö takia mies lähteekin mukaan? Ei suinkaan sen lopputuotoksen takia, nähdäkseen tulokkaan heti? Ollakseen ihan yhtälailla osallinen ja läsnä? Voi hertsileijaa. Lisäsin tähän, etten ylipäänsä kovin innokkaana lähtisi yksin "kärsimään", nyt kun vielä tiedän, mitä edessä jälleen voi olla. "No onhan siellä niitä kätilöitä". On, on todella. Taisin nähdä sen puolentoista vuorokauden aikana pari kertaa ihan pikaseen ennen ponnistusvaihdetta. Ja kuka olisi juossut lämmittämässä kauratyynyäni, jollei mies? Aaaaaaargh.

Tässä vaiheessa totesin, että vaikka kyse on MINUN eli MEIDÄN raskaudesta, tulevasta synnytyksestä ja lapsesta, keskustelu ei oikeastaan koskenut minua tai tarvinnut minua. Muuthan aina tietävät paremmin.