27+0

Jälleen on yksi viikko täynnä ja seuraava alkaa. Supistuksia on nyt viime päivinä ollut entistä enemmän ja tästä syystä ensi viikolla onkin alakerran tarkastus. En oikein usko, että ovat mitään saaneet aikaiseksi, mutta tosi hyvä, että asia tarkistetaan. Toivon kyllä, että seuraava avautuminen tapahtuisi nopeammin, mutta mikään ennenaikainen syöksysynnytys ei ole toiveissa.

Kolme kuukautta laskettuun, varsin tarkasti, nimittäin päivää vaille. Se ei ole pitkä aika, vaikka hetkittäin niin tuntuukin. Olen alkanut pelätä ajankulua jollain tavalla, se väistämättä tietää sitä, että isot, vaikeat, mutskaavatkin asiat lähipiiristä alkavat tapahtua. Lähipiirin maailmanloppu. Kumpa joitain asioita voisi tehdä toisin ja kelloja kääntää kymmeniäkin vuosia taaksepäin. Nämä asiat ahdistavat aikalailla, vaikka eivät olekaan oman pikku perheemme sisäisiä. Kumpa osaisia nauttia siitä, mitä itsellä on.

Pelosta puhuen työkaverini tänään sanoi, ettei alle 30 raskausviikkoisella vauvalla olisi kuin 50% selviytymisprosentti. Yritin asiaa googlettaa, enkä suoraa vastausta löytänyt, mutta mitä löysin, sotii kyllä tuota väitettä vastaan. Tottakai riskit vammautumisiin ja selviytymiseen on suhteessa viikkoihin, mutta rv 28 eteenpäin luin vain selviytymiskertomuksia (joista monilla oli esimerkiksi cp-vamma). Ei sillä, en edelleenkään usko supistuksien tekevän mitään, mutta silti monenlaisia ajatuksia mielessä liikkuu. Mietin myös sitä, kuinka vaikeaa olisi jakaa itsensä sairaalassa olevan vauvan ja kotona äitiä kaipaavan esikoisen välillä, kun koti ja sairaala eivät edes sijaitse samassa kaupungissa. Toivottavasti tällaista ei tarvitse pohtia vielä kymmeneen viikkoon.

Lapsettoman neuvoja nukkumisesta

"Siis ihan tosi, nukutat!?"

Kyllä. Istun lapsen sängyn vierellä illalla ja päiväuniaikaan vaadittavat 5-20 minuuttia näib pääsääntöisesti.

"Opeta nyt ihmeessä nukahtamaan ihan itse!"

Really? Olisihan se kiva, jos lapsi tarvitsisi vain viedä sänkyyn ja se nukahtaisi sinne itsekseen ilman huutoja ja taisteluita. Mitä seuraa, jos jätän Myyn sänkyyn? Minun tarvitsee vain siirtyä lähemmäs ovea, kun Myy menee kauhusta jäykäksi, ääneen tulee pelonsäcy ja hän pyytää "äiti!". Jos poistun huoneesta, enkä palaa huuteluihin, alkaa hysteerinen itku. Jos Myy pakenisi sängystä ja kyse olisi vain palauttamisesta, aloittaisin treenin heti. Mutta ei. Myy ei poistu sängystä, vaan itkee. Itkee niin, että uudelleen rauhoittuminen on työlästä ja mitähän nukahtaminen sitten on...

Minulla ei ole niin kiire, etten antaisi lapselleni vielä tuota aikaa illasta, kun se on mahdollista. Minun lapseni ei tarvitse itkeä itseään uneen. Minun lapseni ei tarvitse nukahtaa, koska väsyy huutamisen seurauksena. Minun lapseni nukahtaa turvalliseen oloon.

Onko se niin väärin?

Toinen ihmetys samalta ihmiseltä on, että olen niin kiinni Myyssä. Että minun on niin vsikwaa lähteä ensi viikolla vuorokaudeksi reissuun ilman Myytä työviikon päätteeksi. Minulle on jo raastavaa, että joku viettää puolet Myyn hereillä oloajasta hänen kanssaan minun sijastani. Onneksi tiedän Myyllä olevan kaiken hyvin.

Toivon todella, etten neuvo ihmisiä asioista, joista minulla todella ei ole kokemusta.

26+0 ja raskausoloja

Niin tulee taas viikko täyteen. Vielä kymmenen viikkoa pitäisi porskutella eteenpäin ainakin. Supistuksia on nyt ollut pari viikkoa säännöllisen epäsäännöllisesti erityisesti lenkkeilyn ja kumartelun ohessa. Työhuonekin on sopivasti kolmannessa kerroksessa, ja portaiden rahtaaminen tuntuu toisinaan kohdun kovettumisena ja epämiellyttävänä tunteena. Kivulisita supistukset eivät onneksi ole.

Muuten vointi on ollut varsin hyvä. Makeanhimo on järkyttävä ja suklaapatukasta tuleekin salaa napattua haukku. Karkkipäivä ei siis oikein ole nyt pätenyt, vaikka kovasti olen yrittänyt pitää siitä kiinni varsinkin, kun lenkkeilyä ei voi enää entiseen malliin harrastaa.

Mieli on kuten Myyn raskaudessa, kaikki ärsyttää ja kiukuttaa, eikä oikein mikään tunnu hyvältä. Pienetkin vastoinkäymiset avaavat kyynelhanat ja kaikki tuntuu raskaalta. Paitsi Myy, vaikka toki neiti nykyään tasaisesti koettelee hermoja.

Olo on kömpelö. Kenkien laitto on haastavaa ja työlästä jo mnyt. Toppavaatteiden pukeminen ja riisuminen on jo suoranainen urheilusuoritus puhumattakaan neiti 1 v 7 kk pukemisesta, joka tahtoisi tehdä kaiken itse.

Myystä on tullut varsin omatoiminen. Haluaisi pukea itse, mutta tahtoo nykyään tulla syötetyksi. Mikä lie vauvavaihe siinä, kuten myös pottailun suhteen. Sanoja tulee kokoajan lisää, nyt parikymmentä. Pieni papukaijavaihekin alkaa näkyä. Täytyy alkaa miettiä, mitä suustansa lipsauttelee.

Äitiyspakkaus on täällä!

Tänään tuli odotettua ja himoittua postia. Töistä kotiintullessani löysin nimittäin postilaatikosta ilmoituksen, jonka mukaan kahdeksankiloinen paketti sisällöllä "äitiyspakkaus" olisi noudettavissa. Muutaman kyyneleen meinasin hormonihuuruissani päästää, kun mies oli tavanomaisesti autolla töissä, enkä päässyt pakettia samantein noutamaan. Mies sai noutaa sen heti töidensä jälkeen, ja niin pääsimme Myyn kanssa selaamaan sisälöä. Aluksi en juuri itse voinut katsella, kun Myy niin innokkaasti pläräsi ja sovitteli laatikon sisältöä.

Laatikko on sama sukupuu, joka oli Myylläkin. Vanupuku on aika kiva, mutta poikamainen minun makuun turkoosin värinsä myötä. Villahaalarista tulee takuulla yhtä suosittu kuin edelliskerralla, jos vain koko sattuu: vaikutti kyllä pienemmältä kuin Myyn aikainen. Myyn haalariin tuli käytössä muutama reikä ja on se varsin nyppyinen, mutta edelleen käyttökuntoinen. Ensimmäiselle talvelle nämä ovat aivan liian isoja.

Tumppuja tuli Myyllä käytettyä hyvin vähän. Froteisiksi sukiksi koko 19-21 koettiin viimeksi turhan isoksi: pienellä niitä kyllä pein, mutta tuossa koossa lähinnä jarrullisia sukkia. Saa nähdä, säilyttävätkö toiset sukat muotonsa käytössä. Hatut ovat samat kuin Myyn pakkauksessa, tuota ohutta ei tullut pidettyäkään...

Toppahaalari on aika kiva. Koko onkin aika hauska, meni kevyesti 84 cm pitkälle Myyllekin. Voi siis olla, että on jopa käyttökokoinen toisena talvena. Myyltä on yyttöhaalarit tallessa, mutta jos tämä on poika, en ala muutakaan haalaria hankkimaan ulkonäöllisistä syistä.

Potkareita ei Myyllä tullut pidettyä. Sinisävyiset olivat harvoja en-tykkää-vaatteita, mutta muita potkareita voisin kuvitella käyttäväni. Myös puolipotkarit ovat jääneet meillä käyttämättä, eivätkä ne tässäkään pakkauksessa lemppareikseni nousseet, kuten eivät trikoiset housutkaan.

Bodyt keltaraitaista lukuunottam olivat minun makuuni. Kietaisubody tosin olisi saanut olla pienempääkin kokoa. Unihaalareista pidän kovasti. Ehdottomasti suosikeikseni vaatteista nousevat body-potkari-setit, myös Myyn paketissa pieni vastaava setti oli ihana.

Muu sisältö oli hyödyllistä, mitään en kokenut turhaksi. Toki meiltä löytyy jo yhdet kynsisakset, lämpömittari ja harja, mutta eipä se haittaakaan. Kirja vaikutti värikkäältä ja innostavalta. Liivisuojat ovat tutut, hyviksi todetut. Kortsut ja siteetkin ovat varmasti aikanaan tarpeen.

Yksi suosikeistani on ehdottomasti Apina-makuupussi. Pidän väristä ja pidän kuviosta. Pidän myös lakanoista, vaikka mielestäni värejä voitaisiin suosia enemmän. Kylpypyyhkeen kanttaus on ihananvärinen. Pyyhe vaikutti muutenkin paremmalta kuin Myyn aikainen. Löytyi pakkauksesta myös kuolalappu, joka olisi Myyllä ainakin ollut aika turha ja ruokalappu, jonks toivon olevan laadukkaampi kuin joinain vuosina. 

Vaippa herätti mielenkiintoni. Kerrankin oikeasti siro vaippa pienelle vauvalle. Merkki on minulle tuntematon, mutta malli vaikutti niin hyvältä, että näitä täytyy kyllä saada muutama lisää! Hyvästi flanelletit, jos siinä onnistun.

Kaiken kaikkiaan hyvä pakkaus, ainakin minun makuuni!

Ekoja kertoja

Lauantaina Myy meni ensi kertaa mummolaan yöksi ja meillä vietettiin miehen syntymäpäiviä hieman ennakkoon. Toinen meni todella hyvin ja toinen aivan penkin alle.

Jaa, että kummin päin?

Kuten arvata saattaa, synttäreitten vietto miesporukalla plus muutama nainen ei välttämättä mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Ensin vollotin tunnin vietyäni Myyn hoitoon vanhemmilleni ja tuntien kuluessa pullonkierto miesten keskuudessa kiihtyi. Kiihtyi niin, että ensimmäinen sammui jo kahdeksan aikaan ruokapöytään nojaten ja niin, puolen tunnin baariin jonottamisen jälkeen käännyimmekin portsarin nenän edestä ja oksenteleva mies oli yhdeltätoista jo kanttuvei sohvalla. Mitä kuulin seuraavana päivänä muilta läsnäolleilta, ei baarissa ollut juuri aikaa vietetty monennäköisten olojen takia... on se onni, että sitä on raskaana.

No kuten arvata saattaa, v*itutti js rankasti, että kun ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen olimme taas yhdessä baariin menossa, mies on kuin mikäkin idiootti, eikä osaa rajoittaa. Odotellaanpa seuraavaa kertaa sitten vaikka taas seuraavat kaksi vuotta. Yöllä sain ketutukselta nukuttua vajaat kolme tuntia ja ennen puoli seitsemää aloitin jo ompeluhommat - teinpä sekä Myylle että vauvalle kivat tähtivelourjumppikset.

Myyn yökyläily sen sijaan oli mennyt oikein hyvin. Jäi kiltisti, nukahti itkuitta. Heräsi kerran yön aikana, mutta jatkoi unia helposti. Aamulla tullessani hakemaan ei ollut moksiskaan. Ainut lohduttava asia yökyläilyn suhteen.

Eilen käytiin Myyn ja äitini kanssa uimahallissa ensi kertaa. Aluksi Myy ujosteli ja arasteli aika paljon, mutta lopulta pulikoi kellukkeineen kuin vanha tekijä. Täytyisi käydä useammin uimassa. Papu ei reissuun reagoinut muuten kuin hiljaisuudella ja ehdinkin huolestua. Tänäänkin ollut vaisumpi, vaikka selvästi välillä potkii.

Kävely tuntui viime viikolla aiheuttavan supistuksia, onneksi kivuttomia. Tänään lyhyt kauppareissu ei onneksi aiheuttanut mitään tuntemuksia, niin uskaltaa huomenna kävellä vähän enemmänkin. Tällä makeanhimolla olisi nimittäin parempi liikkuakin tai paisun aivan muodottomaksi.

24+0

Vihdoin tulee viikot täyteen, jolloin vauvalla viimein voisi olla edes jotain selviytymismahdollisuuksia, jos lähtisi jo syntymään. Useampi kuukausi saa kuitenkin mennä vielä mahanahkan sisäpuolella. Toisaalta aika on mennyt nopeasti, mutta toisaalta bestiksen vauvan synnyttyä omasta olosta on tullut kärsimätön - minäkin haluan vauvan!

Myy on jo iso neiti ja varmasti entistä isompi sitten vauvan rinnalla. Välillä Myy tulee silittämään mahaani ja hokee vauvaa. En tiedä, miten Myy asian ymmärtää, sillä tasaisin aika välein taputtelee myös omaa mahaansa vauvaa hokien. Myylle on nyt tullut kova huoli navasta ja se täytyykin tarkistaa vähän jokaiselta paikasta ja ajasta riippumatta. Tästä syystä nukeillakaan ei nykyään suotta ole juuri vaatetta päällä...

Myy on nukkunut taas yöt putkeen, mutta siitä huolimatta olen ollut viime aikoina todella väsynyt.  Yössä olen voinut nukkua kevyesti kymmenen tunti julmetun monella heräämisellä kissojen tai vessassa rahtaamisen takia. Papu on vilkas ja potkut näkyvät jo päälle päin. Oma olo on muuten hyvä, mutta kumartelut tekevät tiukkaa ja kävely saa vatsa-alueella aikaan epämukavaa oloa. Supistuksiako? Niistä minulla on tietoa vain synnytyksestä.

Töissäkin on alettu miettiä äitiysvapaan ajaksi paikkani sijaistavaa ja hakua käynnistellä. Tuntuu kyllä, että loman alkuun on ikuisuus, vaikkei siihen ole kuin kymmenen viikkoa! Kuluneet kymmenen viikkoa ovat menneet hurauksessa, joten eiköhän niin käy tulevillekin. Miehen syntymäpäivä on viikon päästä, siitä pian minun, sitten onkin jo melkein joulu. Huh. Nyt lauantaina onkin tarkoitus juhlia miehen syntymäpäivää ennakkoon ja muutama miehen kaveri ja eräs minunkin rakkaimmista tulee meille iltaa istumaan ja jatkamme paikalliseen. Myy menee ensi kertaa yökylään vanhemmilleni ja olenkin jo itkenyt silmät päästäni ikävää jo etukäteen. Saa nähdä, meneekö.. ja kuinka ilta muutenkin menee. Ensimmäinen lapsivapaa ei ehkä minun suunnitelmissani menisi näin, mutta toivottavasti on kivaa ja väki osaa käyttäytyä...

23+0, neuvolaterveiset ja äitiyspakkausmietintöjä

Eilen oli se neuvola, jossa sain todistuksen raskaudesta Kelaa varten. Samantein eilisiltana täytin äitiysavustus ja -rahahakemuksen. Olen aiemminkin katsellut äitiyspakkauksen kuvia ja ensi kertaa niitä katsellessa tykkäsin kovasti. Nyt kuitenkin hetken aikaa emmin, enkä ollut pakkauksen tuotteista makuupussia ja paria vaatetta lukuunottamatta ihan yhtä innoissani, mutta päädyin kuitenkin pakkaukseen paristakin syystä: 

a) makuupussi on ihana. Myös toppahaalari on aika kiva, jos lapsi on poika. Jos koko pitää paikkansa, niin vääränkokoinen tosin. 

http://www.kela.fi/aitiyspakkaus

b) Pakkaus on aika poikamainen tänäkin vuonna, mutta ei yhtä poikamainen kuin Myyn aikaan. Voisin kuvitella tällä kertaa jopa käyttäväni useampaakin vaatetta. En silti ymmärrä, miksi paketissa on niin monet potkarit, sillä niiden käyttö ei nykyaikana tunnu olevan suosittua muidenkaan talouksissa. Käytin Myyllä potkareita ehkä kolme kertaa, puolipotkareitakin harmittavan vähän. Tumput ovat samat tylsät harmaat, kestovaipat varmasti ihan hyvät. Paljonhan pakkauksessa on samaa käyttötavaraa kuin Myyltä jäi, mutta minustakin on ollut ihanaa, kun oman pakkaukseni sisältö on tallessa, joten tahdon joka lapselle säilyttää oman pakkauksen sisällön :) Saa nähdä, osaavatko sitä samalla tapaa arvostaa.

c) 140 euroa on loppuunsa aika vähän rahaa. Tai ei se ole, sillä saisi tasan tarvittavan määrän paketin sisällöstä, sillä ihan joka juttua ei tarvitsisi tuplana, kun ne ovat Myynkin jäljeltä tallella. Silti pakkauksen arvo on paljon enemmän ja tämä takaraivossa kolkuttaakin. Ja onhan se ihana oikeus, joka meillä on!

d) Ihan vain se yksinkertainen syy, että tahdon hakea postista tuon paketin ja hypistellä sen sisältöä kerta toisensa jälkeen. 

Päädyin siis ottamaan pakkauksen. Päätin samalla myös melko varmasti, etten hae syksyllä töitä, vaan olen kotona siihen asti kuin kakkonen on vuoden tai jopa puolitoista. Toki ehdin muuttaa mieleni syksyyn mennessä aivan riippuen tarjolla olevista paikoista, mutta täyttä paikkaa en ota. Tämä kahdeksan viikkoinen on ollut äärimmäisen raskas erityisesti henkisesti, enkä todellakaan tekisi tätä vauvan tai kahden pienen lapsen kanssa. Täytyy vain toivoa, etten silloin tippuisi kilpailuputkesta. 

Neuvolakuulumisia eritellen paineet olivat erittäin hyvät, sf-mitta 18,5 cm eli vähän keskikäyrän alapuolella. Painoa tullut 400 g/vk eli kuutisen kiloa nyt yhteensä. Myystä ehti tulla yhteensä 17 kg, saa nähdä, noustaanko nyt samoihin lukemiin. Onneksi paino tippui kohtalaisen nopeasti, niin en ole siitä niin huolissani. Huomaan kyllä, että pylly on ottanut lisäkiloja ja se ärsyttää. Lenkille tekisi kovasti mieli, mutta tällä hetkellä elämä on varsin hektistä. Sykkeet olivat jälleen 155 ja vauva liikkui ja potki ahkerasti. Kummastas sukupuolesta nämä sykkeet taas kertoivatkaan? Tytöstä? Sydänääniä kuunnellessa terkka naureskeli vauvalle olleelle hikalle :) Aika söpöä se kyllä oli.

Tänään tulee 23. raskausviikko täyteen ja 24. lähtee käyntiin. Jos vauva kohta lähtisikin syntymään, se voitaisiin pelastaa. Tätä en todellakaan toivo, mutta se herättää uskallusta kulkea maha ylpeänä esillä. Tänään eräs pikkupoika tökkäsikin mahaan todeten minulla olevan vauvan mahassa, huih, joko lapsetkin sen ymmärtävät?

Lisään tähän vielä perinteisesti - tai vähemmän perinteisesti - raskausviikko selosteen vau.fi:n sivuilta :)

"24. raskausviikko

Sikiön paino: 500 g 
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 20 cm 
Koko pituus: 28 cm

SIKIÖ

Tämän viikon alussa sikiö on 21 viikkoa vanha. Tiedämme, että sikiö voi nyt kuulla, koska se reagoi eri tavalla erilaisiin ääniin. Kovat ja korkeat äänet voivat saada sen säpsähtämään. Sikiön liikkeet tulevat koko ajan paremmin koordinoiduiksi koska uusiahermosyitä yhdistyy verkostoon. Keuhkoissa kehittyy tärkeää ainetta nimeltä surfaktantti. Sen ansiosta keuhkot eivät mene kasaan, kun lapsi hengittää ulos, vaan keuhkoihin jää aina jonkin verran ilmaa. Surfaktantin puute on yksi suurimpia vaaroja, jos lapsi syntyy ennenaikaisena. Uhkaavassa ennenaikaisessa synnytyksessä annetaan steroideja sisältävä ruiske, joka kehittää lapsen keuhkoja hieman nopeammin.

NAINEN

Näihin aikoihin sikiö alkaa kuulla, joten juttele ja laula sille! Tutkimukset osoittavat, että lapsi tuntee äitinsä äänen syntymän jälkeen. Se voi myös tunnistaa isän ja muita henkilöitä, jotka ovat puhuneet tai laulaneet sille. Jos teillä on jokin erityinen laulu tai pieni tarina, jota olette kertoneet sikiölle useita kertoja raskauden aikana, lapsi on todennäköisesti tottunut kuulemaan sen ja rauhoittuu myös syntymän jälkeen kuullessaan sen. Kannattaa siis alkaa nyt harjoitella kehtolaulua, jota voitte laulaa kun lapsi on syntynyt!

Kutinaa voi esiintyä, erityisesti vatsalla kun iho venyy. Hiero rasvaista voidetta kutisevalle iholle. Se vilkastuttaa verenkiertoa ja lieventää vaivoja. Sopivan voiteen löytämiseksi voit kysyä neuvoa apteekista. Käytä mieluiten väljiä puuvillavaatteita ja käytä kohtuudella pesupulveria ja huuhteluainetta."