torstai 25. syyskuuta 2014

Arkea flunssassa

Viime yönä iski vähemmän mukava flunssa päällensä. Kumman vähällä on syksyn sairasteluissa päästykin, mutta nyt mies on saikulla rikkinäisen selän takia ja minä räkäisenä, vaikka edelleen työkuntoisena. Villi veikkaus kuitenkin, että poskionteloihin menee kuitenkin. Kaksi viikkoa olisi syyslomaan, enkä kyllä tahtoisi sitäkään sairastella. Toivottavasti tauti ei tartu Myyhyn, sillä olen taas tottunut siihen, että neiti nukkuu yöt läpeensä heräämättä.

Eilen Myyllä kävi kaksi pikkuneitiä leikkikaverina. Tytöt toivat neidille askartelemansa helminauhan, aika ihana! Meidän neiti onkin kovasti korujen ja kaulanauhojen perään, ei paremmin olisi voinut osua :) väritkin on kovin ihanat.


Kun haaveet muuttuvat todeksi -blogissa kerrottiin verkkokirppis Tikruliinistä, johon oli heti pakko tehdä tilaus, kun edellä mainitusta blogista sai vielä alekoodinkin. Olen ihan hurahtanut Minniin, joka alkaa mennä Muumien ohi ja niinpä tilasin Tikruliinilta alesta ihania Minni-paitoja koossa 92 cm. Myy on viime aikoina ottanut kasvuspurtin ja kokoa 92 cm käytetään jo 86 cm rinnalla reippaasti. Viime perjantaina 1,5 v. neuvolassa Myy olikin jo 83,5 cm pitkä ja 11,5 kg. 


Neuvolauutisia en erikseen tainut kirjoitellakaan, mutta kaikki on oikein hyvin. Myy syö ihan hyvin, nukkuu hyvin. Sanoja tulee vähän toistakymmentä, on (melkein turhankin) sosiaalinen ja reipas, ymmärtää paljon puhetta, juoksee ja hyppii. Myy tykkää kovasti kirjoista, nukeista ja kissoista sekä nuppipalapeleistä, joita tekee ongelmitta.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Päänsärkyä ja Miikkareita

Olen kärsinyt ihan ennätysmäärin päänsäryistä viime viikkojen aikana. Kipu onneksi säteilee hartioista, selkälihakseni ovat taatusti kadonneet viimeistäänkin tämän raskauden myötä kaikista muista lihaksista puhumattakaan. Kipu ei mene nukkumalla ohi, eikä muutenkaan muulla kuin särkylääkkeellä. Suututtaakin, miten usein siihen nykyisin joutuu turvautumaan.

Onneksi Myy on nukkunut nyt viikon yhtä yötä lukuunottamatta heräämättä 10-11 tuntia! Saa itsekin nukkua lukuunottamatta muutamia kissaherätyksiä, jotka tosin ovat paljon nopeammin ohi kuin Myyn uudelleen nukuttelut. Kunpa Myyn nukkuminen nyt jatkuisi yhtä hyvänä. Neljä uutta hammastakin ovat läpi, joten jo tästäkin syystä uni olisi taas tervetullutta.

Eilen meillä vietettiin Me&I-kutsuja. Vieraita oli kuusi, yksi unohti tulla, yksi joutuikin perumaan ja muutama ei vaivaantunut ilmoittamaan mitään. Olin ajatellut sitä sydänmekkoa itselle ja sen ostinkin, mutta lisäksi hairahdin ihanaan kietaisupaitaan, joka maksoi ihan liikaa, mutta on todella monikäyttöinen ja ah, rakastuin kankaaseen. Mietin kyllä mielessäni, ettei itsetehtynä paljoa kuitenkaan säästäisi, sillä pitkät sitomisnauhat veisivät kuitenkin kangssta ellei tilkuista väsäilisi. Ja kerrankos sitä oli syytä sijoittaa itseensä!

Masu on kasvanut nyt reilummin. Potkuja tulee usein ja selvemmin, Papu on todella vilkas. Kauhulla jo odotan, jatkuuko vilkkaus ulkoistumisen myötä. Myös Myy on vilkastunut viime aikoina ja onkin tänään tullut alas vaikka mistä ja pää edellä totta kai - ihanaa tämä kiipeilykausi. Silmät saisi olla selässäkin. Tuttua?

Kilu, Myy 1 v 6 kk ja Papu 21+4

torstai 18. syyskuuta 2014

21+0, rakenneultra ja puolitoistavuotias isosisko


Masu kasvaa, eikä sitä oikein voi enää peittää. Moni onkin jo rohkeasti tullut kysymään, koska meille pienokainen on tulossa. Moni on kuitenkin vielä kohtelias - ja epävarma - ja katsoo, mutta ei kysy mitään. Löysemmillä vaatteilla kun voi vielä herättää epäluuloa.

Tänään oli rakenneultra. Siellä kaikki oli juuri niin hyvin, kun voi olla. Mittojen mukaan murunen olisi päivän laskettua pienempi eli ei juuri ollenkaan heittoa. Kaikki mitat täsmäsivät tuota. Murunen painoi jo 386 grammaa, täytyisikin katsoa, mitä Myy rakenneultrassaan aikanaan painoi. Isompi muksu tuntuu joka tapauksessa olevan kuin isosiskonsa, mutta kätilö muistutti, ettei tämän hetkinen paino vielä kerro mitään: nyt se paino vasta alkaa nousta. Liikkeitä tuli reilusti ja jopa kätilö pyysi vauvaa olemaan edes hetken paikallaan, että saisi mitat otettuna. Aika paljon vilkkaampi tapaus tuntuu olevan tulossa kuin siskonsa...

Sukupuolta emme taaskaan kysyneet, vaikka täytyy myöntää, että kovasti olisi kutkuttanut. Mies on ehdoton sen asian suhteen, että kun kerran on sovittu, ettei kysytä, niin ei kysytä. Yritin kyllä tiirailla ja kätilö sanoi sen katsoneen, eikä siellä mitään ylimääräisiä ulokkeita näkynyt, joten aivan täysin en epävarman poikafiiliksen mukaan nyt heittäytyisi. Ehkä pieni tyttötoive sittenkin heräilee jälleen. No, niin tai näin, rakas on ja alkuvuodesta se nähdään!

"22. raskausviikko


Sikiön paino: 400 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 17,5 cm
Koko pituus: 26 cm

SIKIÖ
Tämän viikon alussa sikiö on 19 viikkoa vanha. Se on erittäin aktiivinen ja sillä on yhä paljon tilaa kohdussa. Tunnet todennäköisesti suuren osan liikkeistä muttet kaikkia. Nyt kun sikiö jo nukkuukin, päivärutiinisi alkaa pyöriä tämän aikataulun ympärillä. Sekä sikiöllä että pienillä lapsilla on taipumus haluta itse päättää vuorokausirytmistään. Huomaat, että sikiö onkin aktiivinen, kun sinä haluaisit käydä nukkumaan.
Vaikka sikiö on kasvanut paljon, on se kovin laiha ja hento, koska sen rasvakerros ei ole vielä kovin paksu. Sikiö jatkaa hengitysharjoitusten tekemistä; se vetää lapsivettä keuhkoihinsa ja ”hengittää” sen sitten ulos. Koska se on täysin lapsiveden ympäröimä, ovat liikkeet sulavampia kuin syntymän jälkeen. Silloin painovoima tekee osan liikkeistä mahdottomiksi koska lihakset eivät ole tarpeeksi vahvoja. Kohdussa sen sijaan lapsi voi telmiä rauhassa tekemällä kuperkeikkoja, nyrkkeillä ja potkia kovia potkuja!
NAINEN

22. raskausviikko

Haluavatko kaikki koskea vatsaasi? Arvuutella sukupuolta? Joskus tuntuu, että odottavan äidin iso vatsa kuuluisi ihan kaikille! Huomion keskipisteenä oleminen voi olla mukavaa, mutta tunkeilu ei ole hauskaa. Kerro mikä on sallittua, mikä ei.
Joillekin odottaville äideille tulee turvotusta jalkoihin ja jalkateriin. Jotkut myös heräävät aamuisin turvonnein ja voimattomin sormin. Verenkierron tehostaminen voi auttaa näihin ongelmiin. Pyöritä nilkkoja tekemällä pieniä ympyröitä, ensin myötäpäivään ja sitten vastakkaiseen suuntaan. Hyödynnä jokainen tilaisuus istua tai maata jalat hieman koholla. Älä käytä kiristäviä vaatteita. Purista yhteen ja avaa käsiä muutaman kerran ja huomaat sen auttavan.
Kohdunpohjan korkeus häpyluusta (sf-mitta) on 16 - 18 cm"

http://www.vau.fi/raskaus/Raskausviikot/Viikko-22/


Myy täytti toissapäivänä puolitoista vuotta. Hurjaa, kuinka nopeasti aikaa kuluu. Tästä syystä ostin Myylle parin euron kisukirjan, jossa on pintoja, joita kosketella. Meidän niin innokas lukija ja vielä innokkaampi kissafani. 

Ostin kirpparilta myös 86 cm bodyn, joka on täynnä minun-tekstiä. Jotenkin hauska. Bodyjahan meillä ei enää käytetä ja niinpä se pääsi heti ompelukoneen alle, tästä kuva alempana.



Ihanaa, että huomenna alkaa viikonloppu! Viime viikonloppu oltiin reissun päällä ja olo on naatti. Työviikko on ollut suorastaan karmea ja aikamoista murehdittavaa on työsaralla ollut tällä viikolla. Onneksi meillä on ihana tiimi ja kollegat ovat huippuja, saa purettua ajatuksiaan ja tukea niille. Vielä huomisen jaksaa... Kolme viikkoa syyslomaan!



torstai 11. syyskuuta 2014

Puolivälissä!

Ja niin se puoliväli vain on saavutettu, 20+0 tänään. Aika on tähän päivään mennyt niin hurjaa vsuhtia, etten saata työntää ajatusta synnyttämisestä enöä kokonaan syrjään. Onneksi Myyn synnytys meni hyvin pitkästä avautumisvaiheesta huolimatta, eikä mitään kammoa jäänyt. Nyt kuitenkin miettii, voiko toisen kerran mennä yhtä hyvin.


Raskaus on tähän asti ollut helppo. Kaksi viikkoa alkuraskaudessa oksensin ja viime viikkoja lukuunottamatta kärsin voimakkaista poltoista päivittäin. Tuo kaikki on kuitenkin aika pientä verrattuna kolmen kuukauden oksenteluun ja sen jälkeisiin repäisy- ja "sukkapuikkokipuihin". Selkä on hieman vihotellut erityisesti töistä, mutta sekin on täysin siedettävissä. Väsymys ei ole maata kaatavaa ollut missään vaiheessa, enkä alkukuukausien jälkeen ole enää itkenyt ihan joka asiaa - edistystä!

Veikkaan vahvasti poikaa, koska raskaus on niin erilainen Myyn odotukseen verrattuna helppoudessa. Olen kuullut oikein hehkuvani, mutta toisaalta tasaisin aika välein naamani kukkii, kuten Myytä odottaessa. Papun vilkkaus ja koko viittaisi poikaan, häveliäisyys ja alkufiilis tyttöön. Rakenneultra on ensi viikolla, mutta emme aio kysyä sukupuolta. Aion kyllä itse tihrustaa..

Ruokahalut ovat mainiot ja syön kaikkea. Ehkä mieleni tekee kuitenkin enemmän suolaa ja rasvaa kuin makeaa. Painoa on nyt tullut viisi kiloa, sekin viime viikkojen aikana. Paineet ovat pysyneet matalana. Liikkeitä tuntuu lähes päivittäin, välillä selkeinä potkuina, välillä vaimeana möyryntänä. Toivon, että liikkeet vahvistuvat pian, sillä niiden vaimeus saa minut huolesta sekaisin.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Vaatepostaus

Kuten aiemmin jo varoitin, postaan nyt vaatteista, jotka kaivelin kaverin tyttären vaatekaapista. Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin kaveri tuli siis tyttöineen käymään ja koska hän oli viemässä tyttöjensä vaatteita kirpparille, toi hän niitä ensin kassillisen minulle katsottavaksi. Makumme on hyvin sama ja olenkin esitellyt häneltä ostamiani vaatteita monet, monet kerrat aiemminkin. Nyt hän oli koonnut kassiin erityisesti niitä vaatteita, jotka tällä hetkellä kova juttu.

Kissat. Kissat ovat Myyn lempijuttu kaikessa mahdollisessa: lemmikkikissat, pehmokissat, kissat kirjoissa, telkkarissa, mainoksissa, lehdissä, vaatteissa. Onneksi olen itsekin kissaihminen henkeen ja vereen.

Muumit. Tällä hetkellä Minni Hiiri meinaa kovasti kurvata Muumien ohi, mutta kyllähän Muumeja täytyy rakastaa. Pikku Myy varsinkin on aivan yliveto.

Minni Hiiri ja muu Disney. Olen koko ikäni ollut hillitön Disney-fani. Minni Hiiri on nyt vaatteissa kovin hyvin esillä ja olen siitä onnekas, mii laik!

Uusretro. Värit ja kuviot, sydämiä vaan.

86 cm kissatunikat

86 cm Muumi-tunika ja pipo 50/52

Kissapaidat 98/104, mutta enemmänkin 98

Ihanan värikkäät mekot ja sienilegginsit 98/104

Pikku Myy 98 ja Minni-legginsit 86 cm
Mutta nyt kun 98 cm vaatteita on alkanut kertyä, kiitos pääasiassa kaverini, mitä kokoa oikein ompelen seuraavaksi, ettei tuota 98 cm kokoa, joka tätä menoa on vuoden päästä passeli olisi aivan valtavasti?

Voin kuulla tuhahtelunne ;)

perjantai 5. syyskuuta 2014

Kohti viikonloppua

Pidän perjantaipäivistä. Sekä minä että mies pääsemme töistä puolilta päivin ja vapaus koittaa pariksi päiväksi. Perjantaisin laitan Myyn itse päikkäreille ja minulla on puolitoista tuntia aikaa ommella, neuloa ja ihan vain olla - ehkä voin nukkuakin. Iltapäivän ja illan ehtii touhuta pirteän Myyn kanssa ja neidin nukkumaan menon jälkeen meillä pääsääntöisesti vietetään "parisuhdeperjantaita" leffan, hyvän ruuan ja herkkujen parissa. Viikolla ruoka tulee tehtyä kiireemmin, herkut ovat pannassa, eikä leffoille ole aikaa. Jotenkin sitä huijaa itseään, että viikonloppua vasten voi valvoq myöhään, vaikka aivan yhtä aikaisin nahkaherätyskello pirisee aamulla kuin arkenakin.

Myyn yöt ovat olleet todella levottonia yhdestä kolmeen, jonka ajan olen pääasiassa istunut lattialla Myyn sängyn vierellä. Siirtynyt omaan sänkyyn, asettunut pitkälleni ja palannut hiljentämään huutoa. Yhden yön viikossa Myy on nukkunut heräämättä ja sitten taas loput viikosta heräilee. Kissat väsyvät heräämisistä myös, eivätkä onneksi jaksa itse riehua yöllä, jos ruokaa vain kupissa on. Itseä alkaa kyllä pikkuhiljaa väsyttää. Kurkkuun koskee ja nenä vuotaa, unet on pätkissä ja vähissä, hermo erityisesti töissä kireänä, vaikkei saisi näyttää.

Eilen tuli 19. raskausviikko täyteen ja 20. pääsi alkamaan. Tämä raskaus menee ihan hirveää vauhtia ja ajan juokseminen ahdistaa suuresti. Se tietää isoja asioita tapahtuviksi ja valitettavasti kaikki eivät tiedä hyvää. Vauvaa odotan toki kovasti, mutta moni muu asia saisi pysähtyä paikalleen.

Tänään töissä eräs kollega kommentoi masuani sanomalla "kylläpä se tämän rouvan mekon etumus pyöristyy somasti". Siinä olisi ollut muillekin tuijottajille mahdollisuus kysyä minulta itseltäni, koska jään pois töistä, mutta ei. Itsekään en asiasta halua mitään numeroa tehdä, enkä ole raskaudesta töissä julkisesti puhunut. Olkoon.

Eilen Myyllä kävi pari kaveria leikkimässä. Kaveri toi samalla tyttöjensä vaatteita pinon minulle katsettavaksi ja valkkasinkin niistä aika kasan. Laitan kuvia koneen kautta, sillä olen kyllästynyt siihen, miten kännykkä haluaa ladata kuvan tai ei yhtään. Kovin kuvattomaksi jää siis tämäkin postaus.

Nyt hyvää viikonloppua kaikille! Mies lähtee katsastamaan autoa isoon kaupunkiin, niin me tytöt lähdetään kiertämään kirpparia ja muutamaa kauppaa ;) joulu jo mielessä...

maanantai 1. syyskuuta 2014

Masun tuijottelua

En ole kertonut töissä omaa tiimiä ja esimiestä isommalle porukalle odotuksesta. Työporukkamme on parikymmentä henkeä ja nään heitä satunnaisesti, suurinta osaa päivittäin. Suurinosa, ainakin naispuolisista, kollegoista on varmasti jo huomannut mahani ja sen kasvun, muttei vaan rohkene kysymään. En ole sitä viime päivinä kyllä juuri edes peitellyt, mutta en aio tehdä asiasta mitään "ilmoitusasiaa". 

Tänään repeilin erään kollegan kanssa keskustellessa. Hän puhui asiaa ja yritti olla tuijottamatta mahaani, mutta niin hänen katseensa vain toistuvasti valahti napani seudulle. Tilanne oli selvästi kiusaantunut, mutta oikeastaan aika hauskakin. Aloin vain nauraa, enkä sitten saanut edes päähäni mitään fiksua, jolla oisin ääneenlausumattomaan kysymykseen vastannut.

Kävin tänään hakemassa töihin lääkärintodistuksen kelpoisuudestani. Nuori flirttaileva lääkäri oli niin pitkään kiinnostunut päänsäryistä ja oloistani, kunnes raskauteni kävi ilmi. Sitten täyteltiin vain papereita niin kuivan viralliseen tyyliin, että repeilin taas.

Toissapäivänä meillä kävi kylässä miehen sukulaisia toiselta puolen Suomea. Toivat meille Muumi-tuliaisia ja Myylle lisäksi hauskan eläinkirjan, jonka tahmainen possunnenä nousi huimaan suosioon. Heillekään ei kukaan ollut vauvauutisia paljastanut, vaan päästiin itse kertomaan.


Seuraavat kaksi iltaa kuluvat töiden parissa ja kauhistuttaa jo nyt olla niin paljon erossa Myystä. Olen vaan niin kiinni, etten haluaisi. Ehdin onneksi olemaan pari tuntia Myyn kanssa kumpanakin päivänä, mutta on se niin vähän.

Ainiin, eilen tuntui ensimmäiset selkeät potkut ja tänään on zumbattu useaankin otteeseen. Aah, ihanaa! Nyt alan uskoa olevani raskaana ja mahdollisuuteen onnistuakin. Pikkupapu ♡