30+0 ja itsekseen nukahtamisharjoituksia

Näin on yksi itselle asetettu virstanpylväs ohitettu ja yksi kymmen taas täynnä. 30 muhkeaa raskausviikkoa takana, kymmenen edessä. En osaa sinänsä yhtään olettaa, että muksu syntyisi ennakkoon, enemminkin myöhässä, mutta toivon pikkusisaruksen olevan varsin täsmällinen, kuten siskonsakin oli. Näin ollen lasken edelleen, että kymmenen viikkoa jäljellä, eikä suinkaan kaksitoista. Töitä olisi jäljellä neljä viikkoa. Olo alkaa olla aika rampa, selkä huutaa istumisesta hoosiannaa. Kylkiluut varmaan poksahtavat poikki hetkellä minä hyvänsä muksun jumppaamisesta. Olo on toisinaan hyvinkin tukala, vaikka supistukset ovat kuluneen viikon aikana olleet miltei kokonaan poissa. Wuhuu!

Lenkkeily alkaa olla hurjaa liukkaiden teiden takia ja tipsuttelu ei tunnu hyvältä. Joka lihas jännityksessä, mikä tuntuu jälkikäteen. Pakarat ei enää huuda samanlaista halleluujaa kuin pari viikkoa sitten liikkumisen jälkeen. Painoa on tullut vähän reilut kymmenen kiloa, pahoin pelkään, että nousu alkaa taas, kuten edellisraskaudessakin. Toisaalta paino tippui nopeasti takaisin entiseen ja nyt minulla on hirmuinen halu saavuttaa entinen lihaskuntokin, joten toivottavasti tämä on mahdollista. Saa nähdä. Kahden muksun kanssa elämä voi olla hyvinkin toisenlaista...

Myyn kanssa on alettu valmistautua vauva-arkeen itsenukahtamisharjoituksilla. Myy pelleili viime viikon yöunille mentäessä ja alkoi ottaa sen verran päähän tunnin riekkuminen illalla sängyssä (johon ei auttanut päiväunien säätely tai aamulla aikaisemmin herättäminenkään), joten Myy sai alkaa tyytyä nukahtamaan sänkyyn itse. Myylle luetaan iltasatu, toivotellaan hyvät yöt, halit ja pusut, jotka jälkeen kerran meneväni olkkariin sohvalle. Myy on parin metrin päässä huoneensa oven ollen auki. Ensimmäisenä iltana Myy kitisi ja huuteli äitiä ja komensi "äiti tuu tänne" seitsemän minuuttia sammuen sitten. Toisena iltana Myy huuteli, itkeskeli pikkuisen, kitisi 25 minuuttia, mutta nukahti ilman todellista huutoa. Olin varsin tyytyväinen, että muutos sujui näin kivuttomasti. Huudattamiseen kun olin päättänyt olla rupeamatta. Kolmantena iltana Myy sitten testasikin oikein urakalla huutamalla tunnin sängyssään, jolloin vuorotellen miehen kanssa käytiin neiti kippaamassa takaisin pitkälleen. Onneksi Myy ei kuitenkaan karannut sängystä kertaakaan. Itkeskelyn jälkeen Myy totesi sängyssään "a-aa" ja kävi nukkumaan. Huonompi nukahtaminen kostautui yöllä kahteen kertaan heräämisenä, toisella kerralla hän istui huoneensa lattialla ja nyyhkytti.

Eilen Myy nukahti viiden minuutin huudon ja vaatimisen jälkeen toteamalla jälleen "a-aa" ja käymällä nukkumaan. Tänään Myy karkasi ensimmäistä kertaa sängystään. Huusi minuutin sängyssään ja juoksi olkkariin. Vein Myyn takaisin sänkyyn, peittelin ja laitoin nuken kainaloon. Myy rauhoittu täysin ja kävi nukkumaan. Oli varmaan ihan hyvä, että Myy karkasi, sillä hän näki, etten ole missään kaukana, vaan ihan vain sohvalla. Ehkä tämä tästä lähtee sujumaan ihan kivuttomastikin.

Ihana saada iltaan tunti, pari omaa aikaa. Neulomista, telkkaria, herkuttelua. Ei tarvitse kysyä, mistä niitä raskauskiloja tulee...

Isyyspakkauksen jatko-osa

Isänpäiväksi askartelimme Myyn kanssa isille ja ukeille t-paidat Myyn jalanjäljillä ja kunkin nimikkeellä. Isi sai paidan lisäksi isyyspakkauksen jatko-osan, Myyn aikaanhan annoin aika laajankin pakkauksen, joten tämä jatko-osa sisälsi vähän eri juttuja. Isi tuntui yllättyvän paketista melkoisesti, hyvä niin.

Tämän kertainen pakkaus sisälsi ensimmäisen osan tapaan paidan isille varpajaisia ajatellen. Samaisen paidan tilasin Myyn aikaan netistä, mutta enää ei saanut, joten joiduin turvautumaan askarteluun. Paidan tekstit on tulostettu silitettäville siirtokalvoille ja sitten silitetty paitaan. Varpajaissettiin kuului tottakai myös pieni pullo, josta saa sitten tarjoilla varpajaisnaukut.

Isin vaatetuksen lisäksi paketista löytyy kolme pikkuruista bodya jonkin sortin i ♡ dad -tekstityksellä. Vauvaa on ajateltu myös paketillisella pikkuruisia vaippoja. Yökäyttöön siis, meillähän on tarkoitus taas kestoilla.

Piristystä arkeen tuo levy miehen lempisuklaata, multivitamiinit ja energiajuoma. Talvirukkaset on tammivauvan vaunulenkeille lämmikkeeksi 

Vauva, kohta olet täällä ♡

Äidin vapaa vuorokausi

Ensimmäistä kertaa sitten Myyn syntymän vietin vapaata kokonaisen vuorokauden. Lähdin vuorokauden viettoon hyvin skeptisenä, mutta loppuunsa yö muualla ja päivä muissa merkeissä sujui oikein hyvin.

Lähdin perjantaina puoli kolmen jälkeen siskoni kanssa kohti kylpylää, jonne ajomatka kesti pari tuntia. Keli oli karmea, mutta hienosti selvittiin räntä- ja lumisateesta huolimatta perille. Kävimme salille, jossa en tosin hirveästi uskaltanut rehkiä. Laitteet salilla olivat aivan huiput ja pieni salikärpänen kyllä heräsi pitkästä aikaa... Kädet ja jalat treenattuna lähdimme pariksi tunniksi lillumaan kylpylään, jolta kyllä kieltämättä odotin vähän enemmän. Loisto paikka lapsia ajatellen, mutta kun kerrankin oli liikenteessä ilman...

Kylpylässä lillumisen jälkeen olisi hotellin ihana sänky jo houkutellut, mutta lähdimme kuitenkin pyörähtämään yöelämässä. Yöelämä tosin oli varsin kuollutta, sillä naapuribaari oli kuuluisan esiintyjän myötä loppuunmyyty, eikä asiakaskuntaa sitten näyttänyt riittävän muihin paikkoihin. Muutama mies liimautui siskooni kiinni ja minä huokailin tylsästyneenä, kunnes eräs miehistä alkoi lapsikokemuksellaan puhua kanssa joulupukista, narkkareiden poistamisesta maailmasta ja videopelien vaikutuksesta lapsiin - ihan mielenkiintoista. Tanssilattiaakin käytiin kokeilemassa, mutta jytke ei tuntunut järin hyvältä. Myös uni maistui ajoissa, joten löysimme itsemme ajoissa vällyjen välistä nukkumasta.

Aamulla hotellin runsas aamupala loisti monipuolisuudellaan. Miten ihanaa onkaan mennä valmiiseen pöytään ja syödä mahansa täyteen! Mii laik! Aamupalan jälkeen lähdimme vielä pariksi tunniksi shoppailemaan ennen kotiin siirtymistä. Mukaan tarttui Myylle Jesper Junior Outletista uudet kurapöksyt fleecevuorilla, kypärämyssy ja topparukkaset samaan sävyyn, kuten myös kahdet sukkahousut. Äitini huokailikin onnessaan, että kerrankin muutakin kuin vaaleanpunaista tai pinkkiä, on jotain pikkuveljellekin käytettäväksi. Pikkuveljelle? Niin, kaikki uskovat, että pikkuveli on tulossa.

Myy ei ollut moksiskaan poissaolostani, isiä oli juoksuttanut enemmän ja muutaman kerran kysellyt perääni. Iltainen hyvän yön soitti toi itselle kyyneet silmiin, mutta Myy oli ollut urhea. Toki oli iloinen jälleennäkemisestä, muttei ollenkaan kiukkuinen, että olin ollut 24 tuntia poissa. Hyvää harjotusta synnytystä ajatellen puolin ja toisin.

Ja eipä ollut mummikaan viime kauppareissusta tyhjin käsin selvinnyt! Ensi yöksi saakin Myy päälleen ihanan muumiyökkärin. Enää ei ole tässä talossa vain äiti muumifani, vaan on tämä tauti tarttunut jo pikkuneitiinkin. Mamma! Pappa! Mamma! Pappa!