30+0 ja itsekseen nukahtamisharjoituksia

Näin on yksi itselle asetettu virstanpylväs ohitettu ja yksi kymmen taas täynnä. 30 muhkeaa raskausviikkoa takana, kymmenen edessä. En osaa sinänsä yhtään olettaa, että muksu syntyisi ennakkoon, enemminkin myöhässä, mutta toivon pikkusisaruksen olevan varsin täsmällinen, kuten siskonsakin oli. Näin ollen lasken edelleen, että kymmenen viikkoa jäljellä, eikä suinkaan kaksitoista. Töitä olisi jäljellä neljä viikkoa. Olo alkaa olla aika rampa, selkä huutaa istumisesta hoosiannaa. Kylkiluut varmaan poksahtavat poikki hetkellä minä hyvänsä muksun jumppaamisesta. Olo on toisinaan hyvinkin tukala, vaikka supistukset ovat kuluneen viikon aikana olleet miltei kokonaan poissa. Wuhuu!

Lenkkeily alkaa olla hurjaa liukkaiden teiden takia ja tipsuttelu ei tunnu hyvältä. Joka lihas jännityksessä, mikä tuntuu jälkikäteen. Pakarat ei enää huuda samanlaista halleluujaa kuin pari viikkoa sitten liikkumisen jälkeen. Painoa on tullut vähän reilut kymmenen kiloa, pahoin pelkään, että nousu alkaa taas, kuten edellisraskaudessakin. Toisaalta paino tippui nopeasti takaisin entiseen ja nyt minulla on hirmuinen halu saavuttaa entinen lihaskuntokin, joten toivottavasti tämä on mahdollista. Saa nähdä. Kahden muksun kanssa elämä voi olla hyvinkin toisenlaista...

Myyn kanssa on alettu valmistautua vauva-arkeen itsenukahtamisharjoituksilla. Myy pelleili viime viikon yöunille mentäessä ja alkoi ottaa sen verran päähän tunnin riekkuminen illalla sängyssä (johon ei auttanut päiväunien säätely tai aamulla aikaisemmin herättäminenkään), joten Myy sai alkaa tyytyä nukahtamaan sänkyyn itse. Myylle luetaan iltasatu, toivotellaan hyvät yöt, halit ja pusut, jotka jälkeen kerran meneväni olkkariin sohvalle. Myy on parin metrin päässä huoneensa oven ollen auki. Ensimmäisenä iltana Myy kitisi ja huuteli äitiä ja komensi "äiti tuu tänne" seitsemän minuuttia sammuen sitten. Toisena iltana Myy huuteli, itkeskeli pikkuisen, kitisi 25 minuuttia, mutta nukahti ilman todellista huutoa. Olin varsin tyytyväinen, että muutos sujui näin kivuttomasti. Huudattamiseen kun olin päättänyt olla rupeamatta. Kolmantena iltana Myy sitten testasikin oikein urakalla huutamalla tunnin sängyssään, jolloin vuorotellen miehen kanssa käytiin neiti kippaamassa takaisin pitkälleen. Onneksi Myy ei kuitenkaan karannut sängystä kertaakaan. Itkeskelyn jälkeen Myy totesi sängyssään "a-aa" ja kävi nukkumaan. Huonompi nukahtaminen kostautui yöllä kahteen kertaan heräämisenä, toisella kerralla hän istui huoneensa lattialla ja nyyhkytti.

Eilen Myy nukahti viiden minuutin huudon ja vaatimisen jälkeen toteamalla jälleen "a-aa" ja käymällä nukkumaan. Tänään Myy karkasi ensimmäistä kertaa sängystään. Huusi minuutin sängyssään ja juoksi olkkariin. Vein Myyn takaisin sänkyyn, peittelin ja laitoin nuken kainaloon. Myy rauhoittu täysin ja kävi nukkumaan. Oli varmaan ihan hyvä, että Myy karkasi, sillä hän näki, etten ole missään kaukana, vaan ihan vain sohvalla. Ehkä tämä tästä lähtee sujumaan ihan kivuttomastikin.

Ihana saada iltaan tunti, pari omaa aikaa. Neulomista, telkkaria, herkuttelua. Ei tarvitse kysyä, mistä niitä raskauskiloja tulee...