Viimeiset pari viikkoa ovat juosseet karmeaa kyytiä, enkä ole paljon ehtinyt paikoillani olla. Töissä on ollut yhtä sun toista lähestyvän joulun ja äitiysvapaan ansiosta, samasta syystä töitä on ollut useammalle illakin. Vapaat illat on sitten vuorostaan ollut vieraita ja itsellä menoja. Yhtenä päivänä ehdin kuitenkin viettää aikaa oman pään mukaan ja tuolloin käväisin Myyn kanssa kirppareilla ja käveltiin muutenkin. Nyt on niin pirun liuskasta, että kävely on kyllä aikamoista tuskaa. Nivuset huutaa hallelujaa ja alakerta tuntuu muutenkin olevan aika kovilla.
Tiistaina käytiin pitkästä aikaa saunomassa mökillä ja tuolloin alakerrassa oli kummallista tunteilua, joka jatkui vielä seuraavanakin päivänä. Tiistai-iltana kiinnitin huomiota siihen, että ihan kuin maha olisi tipahtanut alemmas! Keskiviikkona tuli vielä käytyä reipas lenkki kaverin ja rattaiden kanssa, ja tästä olenkin saanut kärsiä viime päivät. Taidan käydä seuraavan reippaan lenkin vasta vuodenvaihteen jälkeen.
Myyn nukahtamisharjoitukset ovat todellakin tuottaneet tulosta. Iltarutiinit ovat vahvistuneet ja neiti jää aina itse nukkumaan ilman minkään näköistä itkua tai kitinää: yökkärin vaihto, hampaiden pesu, hyvät yöt isille (jos äiti nukuttaa), sänkyyn, peitto, iltasatu ja valot pois sekä iltapusut. Ja sinne nukkuu. Olenkin nauttinut ihan hurjasti tästä omasta tunnista tämän jälkeen, jonka olen pääasiassa käyttänyt neulomiseen ja vihdoin ja viimein rästiohjelmien katsomiseen. Myös jonkinnäköistä parisuhdeaikaakin löytyy...
Sanoja Myyltä tulee nyt lähemmäs 70, kun niitä tämän viikkoa olen listannut. Uusia lempisanoja käytössä on ehdottomasti "ite" ja "iiti" eli irti. Kaikki pitäisi siis saada tehdä itse, eikä missään auttaa, muuten irti kuuluu heti. Myös jonkin verran lauseita tulee, mutta pääasiassa ne ovat ja-sanalla yhdistettyjä asioita tai vaikka vauva a-aaa eli nukke nukkuu.
Myy on jotenkin nyt aivan ihana ja ihanassa iässä, vaikka välillä itsepäisyytensä kanssa äärimmäisen rasittava. Kaikkeen pitää muistaa ottaa huomioon itse-aika. Tottakai silloin, kun olisi jonnekin kiire, tämä ite-vaihe korostuu.
Myy tykkää hirmuisesti laulaa. Ihhahhaata kuuluu joka päivä, vaikka sanat eivät aivan oikein menekään. Tunnistettavissa kuitenkin! Muumien tunnari ja öhöm, myös Salkkareiden loppubiisi on miltei tunnistettavissa. Vauhti on hirmuinen, kiipeily on kivaa ja äidin pikkuapulainen on kova touhuissaan.
Siis herranen aika, millä viikolla sä oikein oot jo? MITEN tämä aika menee näin nopeasti??? Apuaa!
VastaaPoistaTäällä neidillä samat jutut! Minä itse ja samat laulut, ihahhaa, muumit, vaikkei niitä ole koskaan edes katsonut! Tunnari on tosin lastenlevyllä, jota kuunnellaan aina yhdessä :) Minusta tuntuu kans, että nyt on menossa ihan superihana vaihe tuon taaperon kanssa <3 kaikki on uutta ja jännittävää, sanoja tulee joka päivä lisää ja arki on helppoa :)