sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Vaippakakku ja vaatteita

Lupasin tehdä postauksen viimeisimmistä rotinavieraista tai ennemminkin heidän tuomisistaan. Kerroinkin jo aiemmin, että lukioaikainen ystäväni vieraili kuluneella viikolla ja toi koko kaveriporukan puolesta upean vaippakakun. Vaippakakku oli saanut kopan muodon ja muodostui Muumin kolmoskoon vaipoista. En Myyn aikaan tykännyt Muumin vaipoista, mutta tämä uusi malli on kyllä ehdottomasti parempaan päin! Ostinkin nyt Mymmelille Muumin kakkosia testiin, saa nähdä, kuinka käy. Kestoiluhan ei ole vielä oikein lähtenyt rimppakintulla käyntiin, mutta tähänkin on pian tulossa (toivottavasti) muutosta.

Mutta takaisin vaippakakkuun. Vaippakakku kätki sisäänsä yhden, jos toisenkin yllätyksen: ihanan pehmeitä bambuharsoja tyttöväreissä, pehmopupun, numeropalapelin ja kissatossut isosiskolle, suklaata ja vaahtokarkkeja, pienen viltin ja tarjottimen metallirasian lisäksi. Ihan huippua! Odotusaikanahan sain pöllönmallisen vaippakakun opiskelukaverilta, ihan huippuja tällaiset!








Vaippakakun lisäksi kummini kävivät kuluneella viikolla. He ensinnäkin toovat herkkua herkun perään (mokkapaloja, pullaa, piirakoita...) ja sitten vielä vaatteet molemmille tytöille. Myylle ihanan pinkin neuletakin, joka oli eilisissä hautajaisissa jo päällä sinisen mekon parina, ja ohuen farkkuhameen :) Mymmeli sai velourisen setin koossa 68 cm.


Opiskelukaverinikin ehti käydä pitkästä aikaa (viime näkemisellä kerroinkin raskaudesta). Hänen makunsa on kyllä auttamatta pettämätön ja minun makuuni! Ihanat pinkit velourhousut koossa 56 cm ja saman koon kissatunika. Onneksi housut ovat vielä reilut ja tunika saa jatkoaikaa hihojen lyhetessä paitana. Kuosi on aivan täydellinen!


Huomenna tulee sukulaisia käymään ja uskoisin muidenkin löytävän vielä kylään. Yksi kaveri ainakin kyseli kyläilyaikaa :) mukava saada seuraa, kun murujen kanssa päivät ollaan keskenään ja tämän lisäksi miehellä on ensiviikolla enemmän menoja harrastuksensa parissa.. Katsoa, jos keksisimme itsekin jotain kivaa. Lenkkiä voisi käydä enemmän, niim tippuisivat viimeisetkin viisi ylimääräistä kiloa.

Olimme muuten tosiaan eilen miehen mummon hautajaisissa. Myy lauloi kovasti mukana ja "luki" virsikirjaa, mutta hyvin jaksoi olla. Välillä istui tädib sylissä, välillä minun tai mummon. Lähteehän lapsista väistämättä ääntä, mutta sen verran elämää saanen hautajaisissakin olla. Vauva nukkui onneksi koko siunaustilaisuuden ajan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuulen sinusta mieluusti, kiitos siis kommentistasi!