Niin tulee taas viikko täyteen. Vielä kymmenen viikkoa pitäisi porskutella eteenpäin ainakin. Supistuksia on nyt ollut pari viikkoa säännöllisen epäsäännöllisesti erityisesti lenkkeilyn ja kumartelun ohessa. Työhuonekin on sopivasti kolmannessa kerroksessa, ja portaiden rahtaaminen tuntuu toisinaan kohdun kovettumisena ja epämiellyttävänä tunteena. Kivulisita supistukset eivät onneksi ole.
Muuten vointi on ollut varsin hyvä. Makeanhimo on järkyttävä ja suklaapatukasta tuleekin salaa napattua haukku. Karkkipäivä ei siis oikein ole nyt pätenyt, vaikka kovasti olen yrittänyt pitää siitä kiinni varsinkin, kun lenkkeilyä ei voi enää entiseen malliin harrastaa.
Mieli on kuten Myyn raskaudessa, kaikki ärsyttää ja kiukuttaa, eikä oikein mikään tunnu hyvältä. Pienetkin vastoinkäymiset avaavat kyynelhanat ja kaikki tuntuu raskaalta. Paitsi Myy, vaikka toki neiti nykyään tasaisesti koettelee hermoja.
Olo on kömpelö. Kenkien laitto on haastavaa ja työlästä jo mnyt. Toppavaatteiden pukeminen ja riisuminen on jo suoranainen urheilusuoritus puhumattakaan neiti 1 v 7 kk pukemisesta, joka tahtoisi tehdä kaiken itse.
Myystä on tullut varsin omatoiminen. Haluaisi pukea itse, mutta tahtoo nykyään tulla syötetyksi. Mikä lie vauvavaihe siinä, kuten myös pottailun suhteen. Sanoja tulee kokoajan lisää, nyt parikymmentä. Pieni papukaijavaihekin alkaa näkyä. Täytyy alkaa miettiä, mitä suustansa lipsauttelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kuulen sinusta mieluusti, kiitos siis kommentistasi!