Yömöykkääjä

Tiesin varsin hyvin kavereiden pikkukakkosista, että meidänkään toinen muksu ei tasan tarkkaan voisi asettua yhtä hyvin yöunille kuin esikoinen. Muistan Myyn huutaneen kaksiviikkoisesta kolmeviikkoiseksi - vai kolmeviikkoisesta neljäviikkoiseksi - lähes taukoamatta, mutta yöt nukuttiin kuitenkin muuten, syötiin vain kolmen, neljän tunnin välein. Jo tuon viikon aikana olin menossa vylhyketerapiaan, mutta sitten itkut loppui. Nyt kun itkua on kuunneltu mahan pörinöiden takia taas viikko, jonka aikana unta on saatu puolen, max puolentoista tunnin pätkissä aamuneljään, sitten itketty tovi ja nukuttu aamuun puolen tunnin pätkissä, olen valmis varaamaan aikaa vylhyketerapiaan! Mymmeli kääntää itseään selkä kaarelle, naama punaisena ja huutaa kuin vaimea palosireeni. Valitus on siis voimistunut.

Käytössä on nyt kolmatta päivää Disflatyl, Rela colic dropsit toista päivää. Toissailtana pikkuneiti huuti illasta kolme, neljä tuntia aina puoleen yöhön - silloin oli yöllä niin väsy, että nukkui viisi ja puoli tuntia heräämättä! Lisäksi nyt lienee päällä ensimmäinen tiheäimu, sillä tissittelyä on harrastettu jatkuvasti. Tämän jaksaa nyt ihan hyvin, mutta pliiis, ei kuukaudesta toiseen. Myy on nyt pari päivää käyttänyt imetyshetkiä hyväkseen, ja voi apua, minkä verran saa tavaraa levitettyä paikasta toiseen.

Jottei vähäistä unta tulisi liikaa, painaa mieltäni vielä muutama asia lähipiiristä. Loputonta elämänsurua. Niin haluaisin nauttia omasta elämästäni näiden seinien sisällä, mutta harteilla painaa tuska ja ahdistus. Aika kuluu, loppuu, eikä hyvältä näytä.