En ole kertonut töissä omaa tiimiä ja esimiestä isommalle porukalle odotuksesta. Työporukkamme on parikymmentä henkeä ja nään heitä satunnaisesti, suurinta osaa päivittäin. Suurinosa, ainakin naispuolisista, kollegoista on varmasti jo huomannut mahani ja sen kasvun, muttei vaan rohkene kysymään. En ole sitä viime päivinä kyllä juuri edes peitellyt, mutta en aio tehdä asiasta mitään "ilmoitusasiaa".
Tänään repeilin erään kollegan kanssa keskustellessa. Hän puhui asiaa ja yritti olla tuijottamatta mahaani, mutta niin hänen katseensa vain toistuvasti valahti napani seudulle. Tilanne oli selvästi kiusaantunut, mutta oikeastaan aika hauskakin. Aloin vain nauraa, enkä sitten saanut edes päähäni mitään fiksua, jolla oisin ääneenlausumattomaan kysymykseen vastannut.
Kävin tänään hakemassa töihin lääkärintodistuksen kelpoisuudestani. Nuori flirttaileva lääkäri oli niin pitkään kiinnostunut päänsäryistä ja oloistani, kunnes raskauteni kävi ilmi. Sitten täyteltiin vain papereita niin kuivan viralliseen tyyliin, että repeilin taas.
Toissapäivänä meillä kävi kylässä miehen sukulaisia toiselta puolen Suomea. Toivat meille Muumi-tuliaisia ja Myylle lisäksi hauskan eläinkirjan, jonka tahmainen possunnenä nousi huimaan suosioon. Heillekään ei kukaan ollut vauvauutisia paljastanut, vaan päästiin itse kertomaan.
Seuraavat kaksi iltaa kuluvat töiden parissa ja kauhistuttaa jo nyt olla niin paljon erossa Myystä. Olen vaan niin kiinni, etten haluaisi. Ehdin onneksi olemaan pari tuntia Myyn kanssa kumpanakin päivänä, mutta on se niin vähän.
Ainiin, eilen tuntui ensimmäiset selkeät potkut ja tänään on zumbattu useaankin otteeseen. Aah, ihanaa! Nyt alan uskoa olevani raskaana ja mahdollisuuteen onnistuakin. Pikkupapu ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kuulen sinusta mieluusti, kiitos siis kommentistasi!