Puolivälissä!

Ja niin se puoliväli vain on saavutettu, 20+0 tänään. Aika on tähän päivään mennyt niin hurjaa vsuhtia, etten saata työntää ajatusta synnyttämisestä enöä kokonaan syrjään. Onneksi Myyn synnytys meni hyvin pitkästä avautumisvaiheesta huolimatta, eikä mitään kammoa jäänyt. Nyt kuitenkin miettii, voiko toisen kerran mennä yhtä hyvin.

Raskaus on tähän asti ollut helppo. Kaksi viikkoa alkuraskaudessa oksensin ja viime viikkoja lukuunottamatta kärsin voimakkaista poltoista päivittäin. Tuo kaikki on kuitenkin aika pientä verrattuna kolmen kuukauden oksenteluun ja sen jälkeisiin repäisy- ja "sukkapuikkokipuihin". Selkä on hieman vihotellut erityisesti töistä, mutta sekin on täysin siedettävissä. Väsymys ei ole maata kaatavaa ollut missään vaiheessa, enkä alkukuukausien jälkeen ole enää itkenyt ihan joka asiaa - edistystä!

Veikkaan vahvasti poikaa, koska raskaus on niin erilainen Myyn odotukseen verrattuna helppoudessa. Olen kuullut oikein hehkuvani, mutta toisaalta tasaisin aika välein naamani kukkii, kuten Myytä odottaessa. Papun vilkkaus ja koko viittaisi poikaan, häveliäisyys ja alkufiilis tyttöön. Rakenneultra on ensi viikolla, mutta emme aio kysyä sukupuolta. Aion kyllä itse tihrustaa..

Ruokahalut ovat mainiot ja syön kaikkea. Ehkä mieleni tekee kuitenkin enemmän suolaa ja rasvaa kuin makeaa. Painoa on nyt tullut viisi kiloa, sekin viime viikkojen aikana. Paineet ovat pysyneet matalana. Liikkeitä tuntuu lähes päivittäin, välillä selkeinä potkuina, välillä vaimeana möyryntänä. Toivon, että liikkeet vahvistuvat pian, sillä niiden vaimeus saa minut huolesta sekaisin.