keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Voihan jälkisupistukset!

Synnytyksestä on kulunut aikaa 31,5 tuntia. Olo on varsin hyvä siihen nähden, kuinka raju kokemus synnytys minulle oli: ei vain fyysisesti vaan ihan psyykkisestikin. En todellakaan olisi uskonut, että minusta, joka edellisen kohdalla taisteli 30,5 tuntia saadakseen neidin pihalle, tekee sen nyt kymmenen kertaa nopeammin. Olin päättänyt lähteä kotoa vasta, kun on varma, että synnytys on käynnissä, ettei takaisin tarvitse tulla 70 kilometrin matkaa ja jottei Myy tarvitsisi kaitsijaa suotta. Olin etukäteen stressannut todella paljon sitä, ehtiikö vauva syntyä ennen äitini ulkomaanmatkaa tai mihin aikaan vuorokaudesta synnytys lähtisi tapahtumaan. Nyt kaikki meni tältä osin todella hyvin.

Jos miettii, oliko synnytys nyt helpompi, niin en osaa vastata. Synnytys oli nopeasti ohi "kertarutinalla", mutta todella raskas, sillä lepohetkiä supistusten välillä ei ollut, kuten viime kerralla. Kun tulimme sairaalaan, minut tarkistettiin jo omissa vaatteissa, sillä paineentuntu oli ollut alusta asti läsnä - kuulemma vauva oli niin alhaalla takana. Kätilöopiskelijan tutkiessa minua itse kätilö riisui vaatteitani ja vaihtoi uutta tilalle. Tämän jälkeen kätilö tarkisti suuntilanteen ja lähti hakemaan lääkäriä, sillä ilmoitin heti huoneeseen päästyä, että nyt jotain ja heti. Puudute auttoi nopeasti ja kätilö sanoikin minun olevan kuin eri ihminen. Tapoihini ei kyllä tosiaan kuulu huutaa kurkku suorana *aatanaa ja *ittua, mutta nyt niitä lipsui tuon parituntisen ajan häpeälliseen tahtiin. En ole kuulemma aiemmin käskenyt miehenkään ajaa kovempaa.. kun kovaa jo mentiin.

Säästyin epparin leikkaamiselta, sillä vauva tuli oikein hyvällä tarjonnalla. Ponnistaminen oli kuitenkin varsin tuskaista, kiristäminen oli ihan käsittämättömän kipeää. Supistusten ja ponnistusten välissä oli pakko kertoa, että nyt ymmärsin, mitä kaveri tarkoitti sillä, että perse repeää ponnistaessa. Siltä minustakin tuntui. Mutta ei revennyt!

Jälkisupistukset ovat voimakkaita. Olen saanut särkylääkkeitä, mutta silti ne ovat voimakkaasti läsnä. Jospa kohta helpottaa. Istua voi normaalisti ja tällä kertaa tikit ovat pysyneet paikallaan. Imetys onnistuu hyvin, maidonnousua odotellessa. Paino oli neidillä tippunut 125 g, mutta on kuulemma aivan normaalia. Yökin nukuttiin kolmea puolen tunnin syöttöä lukuunottamatta.

Huomenna kotiin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuulen sinusta mieluusti, kiitos siis kommentistasi!