Voi ähinä ja puhina, murina ja ärinä. Pientä savua noussee korvista taas tämän päivän keskustelujen myötä. Kaksi sukulaistani, keski-ikäinen kahden alakoululaisen äiti ja lapseton ja perheetön alle nelikymppinen keskustelivat kanssani raskaudesta ja synnytyksestä. Tässä hieman keskustelua ja päänsisäisiä ajatuksiani:
Saapuessani paikalle keskustelu kääntyy luonnollisesti mahaani. Toisen rouvan kanssa olin keskustellut, koska arvioin lapsen syntyvän ja sanoin 39+ eli kolmen viikon päästä. Arvaus, toiveajattelua. Tammikuussa toivottavasti kuitenkin, jotta myös isä pääsisi mukaan synnytykseen, sillä esikoisen hoito on ongelmana, jos vauva kovinkin myöhään päättää syntyä. No. Kommenttiini viitaten lapseton katsahti mahaani ja sanoi, että ei tuo maha kylläole yhtään llaskeutunut, ei se siitä synny ihan kohta.
Aivan. A) maha on laskeutunut jo jonkin verran. Maha oli aiemmin tisseissä, mutta humpsajti kuukauden päivät sitten sen verran alss, että käsi mahtuu kevyesti väliin. B) lääkäri totesi ultrassa, että alhaalla on ja aika alhaalla on. C) Eihän kaikilla vatsa edes roiku polvissa synnytyksen lähestyessä!
Keskustelu siirtyi synnytukseen. Mitä se isä nyt sinne synnytykseen edes toistamiseen lähtee, onhan jo kerran nähnyt, mitä se synnyttäminen on. Ei lapsellisenkaan rouvan mies enää toiseen synnytykseen lähtenyt, vaan jäi esikoisen kanssa kotiin
Siis mitä?! Synnytyksen itsensäkö takia mies lähteekin mukaan? Ei suinkaan sen lopputuotoksen takia, nähdäkseen tulokkaan heti? Ollakseen ihan yhtälailla osallinen ja läsnä? Voi hertsileijaa. Lisäsin tähän, etten ylipäänsä kovin innokkaana lähtisi yksin "kärsimään", nyt kun vielä tiedän, mitä edessä jälleen voi olla. "No onhan siellä niitä kätilöitä". On, on todella. Taisin nähdä sen puolentoista vuorokauden aikana pari kertaa ihan pikaseen ennen ponnistusvaihdetta. Ja kuka olisi juossut lämmittämässä kauratyynyäni, jollei mies? Aaaaaaargh.
Tässä vaiheessa totesin, että vaikka kyse on MINUN eli MEIDÄN raskaudesta, tulevasta synnytyksestä ja lapsesta, keskustelu ei oikeastaan koskenut minua tai tarvinnut minua. Muuthan aina tietävät paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kuulen sinusta mieluusti, kiitos siis kommentistasi!