Puuttuva palanen

Tuntuu, että kevään myötä joka toisella on vauvauutisia kerrottavanaan. Hirmuisen moni kaveri on nyt kertonut, että heille olisi syksyvauva tulossa ja kaikkein ärsyttävintä asiassa on, jos vielä lisätään, kuinka helposti vauva saa alkunsa ja huhheijaa, kun on raskaus kuin oppikirjasta ja ultrissakaan ei mitään yllättävää. Että juuri näinhän sen pitää mennä.

Kyllä, minulla on vauvakuume. Kyllä, tahdon pikkusisaruksen Myylle. Jos kaikki olisi mennyt edes tällä kertaa suunnitelmien mukaan, olisin kohta jo synnyttämässä. Toki on hyvä, että Myy saa olla pidempään pieni, mutta itse uskon jakamisen oppimiseen nimenomaan sisaruksen kautta. Myy niin rakastaisi pikkusisarusta. Emmekä tietenkään halua pikkusisarusta vain Myyn takia, myös itsemme. Me haluamme enemmänkin lapsia. Kyllä, on helpompaa olla uuden vauvan kanssa, kun ensimmäinen on isompi ja omatoimisempi. Itse silti jankkaan sitä, että varmasti pienemmällä ikäerolla leikit sujuvat paremmin yhteen ja onpa se "rankka vauva-aika" sitten kerralla eletty. Ja ei, tiedän, ettei näitä asioita voi laskeskella ja suunnitella. Ne, jotka aiempaa blogiani ovat seuranneet, tietävät sen kyllä.

No ainakin ehdin lapsien välissä viihteelle ja voin ihan ottaa. Hurjaa! En kuitenkaan tiedä, uskallanko ottaa.. Olisiko parempi mennä baariin autolla, jotta pääsee hetkessä kotiin, jos Myy ei suostukaan isin kanssa nukkumaan. Olisihan se hyvä opetella nukkumaan ihan vain isinkin kanssa, kyllä, mutta en haluaisi omilla menoillani tinkiä Myyn unista. Kyllä, kyse on vain yhdestä yöstä, mutta kyse on äidin omasta pikku rakkauspakkauksesta. Aina minun edelleni, myönnän.

Mieskin meinaa mennä viihteelle parin viikon päästä. Sallittua toki, mutten itse oikein osaa innostua. Kuinka toinen voi niin huoletta mennä, kun itse on lähtemisen kanssa (oman pään takia) niin kahlittu kotiin. Kateellinen olen kyllä. Ja itsestänihän se vain on kiinni. Täytyy kyllä myöntää, etten aivan kevyin ajatuksin ole, viime vuosina tuntuu aina sattuneen jotain vähemmän mukavaa, kun miesporukka on reissuilleen lähtenyt... Huoh.

Tänään meillä kävi vauvavieraita, oli kyllä niin suloinen pikkumies, ettei voi sanoin kuvailla. Kuinka sitä unohtaakaan näin nopeasti, millaisia pikkuvauvat ovat: se öninä, ilmehdintä ja tuoksu <3 joku päivä. Nyt täytyy vain täysillä nauttia tuosta lahkeessa roikkuvasta, kaiken huomion haluavasta yksivuotiaasta, joka on kuitenkin se maailman rakkain, oma pikku söpöliini.