17. raskausviikko käynnistyy!

"17. raskausviikko

Sikiön paino: 135
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 11,5 cm
Koko pituus: 16 cm

SIKIÖ

Tämän viikon alussa sikiö on 14 viikkoa vanha. Pystysuora vako ylähuulen yläpuolelle tulee näkyviin tällä viikolla. Jalat saavuttavat kädet kehityksessä, ja ovat tästä lähtien pidemmät. Vilkkaat liikkeet tulevat koko ajan paremmin koordinoitaviksi.

Sikiö nielee lapsivettä ja pissaa sen sitten takaisin lapsiveteen. Osa jäteaineista alkaa kerääntyä suolistoon. Eikö olekin ihmeellistä, että sikiö voi jo nyt imeä, niellä, pissata, tehdä hengitysliikkeitä ja liikuttaa itseään?

NAINEN 

Odotat jo varmaan merkkiä lapsen liikkeistä... Naiset, jotka ovat synnyttäneet aikaisemmin, saattavat tuntea ensimmäiset pienet liikkeet. Jos tämä on ensimmäinen lapsesi, voi vielä mennä muutama viikko ennen kuin tunnet mitään.

Ensimmäisillä kerroilla liikkeet ovat niin heikkoja, ettet ehkä tunnista niitä. Jotkut kertovat sen tuntuvan pienen kalan evän hipaisulta, toiset taas ilmakuplan puhkeamiselta. Mutta jännittävää se on! Varaa hieman aikaa, kun käyt illalla nukkumaan ja makaa hiiren hiljaa. Saatat hyvinkin tuntea sikiön liikahduksen...

Näihin aikoihin on melko tavallista tuntea kipua nivusissa. Kipu saattaa säikäyttää, sillä se voi olla voimakastakin, mutta yleensä aihetta huoleen ei ole. Syitä kipuun on monia, se voi olla lähtöisin esimerkiksi kohdun lantioon kiinnittävistä jänteistä, jotka venyvät kohdun kasvaessa. Voit tuntea jännekipua muun muassa tehdessäsi äkkinäisiä liikkeitä tai aivastaessasi. Vartalon taivuttaminen eteenpäin saattaa hellittää kipua.

Pian on toisen ultraäänen aika. Yleensä ultraäänitutkimus tehdään 18. - 21. raskausviikolla ja sen tarkoituksena on sikiön kasvun tarkistus, rakenteellisten kehityshäiriöiden toteaminen sekä kromosomipoikkeavuuksien riskien arviointi. Sikiön kasvu voidaan arvioida pään läpimitan ja reisiluun pituuden perusteella. Rakennepoikkeavuuksien tutkimukseen kuuluu aivojen ja selkärangan alueen tarkastelu sekä sydämen neljän lokeron, kahden kammion ja kahden eteisen toteaminen. Myös muut sisäelimet näkyvät ultraäänitutkimuksessa. Tällä tutkimuksella voidaan todeta noin 50–60 prosenttia sikiön merkittävistä rakennevioista.

Rakenneultrassa voidaan toisinaan tehdä löydöksiä, jotka eivät sinänsä vaikuta lapsen terveydentilaan, mutta jotka voivat olla merkki lisääntyneestä kromosomipoikkeavuuden riskistä. Kromosomivikaa ei voida varmistaa ultrassa vaan siihen tarvitaan istukka- tai lapsivesitutkimus."

http://www.vau.fi/raskaus/Raskausviikot/Viikko-17/

Tämä raskaus etenee kyllä paljon nopeammin kuin Myyn. Myy pitää vauhdissa ja töissä päivät lentävät. Tämä raskaus myös näkyy paljon enemmän kuin Myytä odottaessa, tuolloinhan maha tuli kunnolla näkyviin vasta lähempänä puoltaväliä, mutta nyt sen piilottelu on jo todella vaikeaa: saan toistuvasti vastata kysymyksiin, koska jään äitiyslomalle, vaikke nimenomaan töissä yritän vielä olla paljastumatta. Huomaan kuitenkin, että naiskollegat vilkuilevat salaa vatsaani ja supisevat keskenään. Koska lie olisi aika esiintulolle? Tiistaisen varhaisrakenneultran jälkeen? Kuukauden päästä olevan rakenneultran? Ei koskaan?

Onneksi tämän ei ole tarkoitus olla viimeinen raskauteni, sen aion elää niin täysillä, niin pelkäämättä ja peittelemättä. Aika varmoin ja hyvin fiiliksin olen kyllä ollut niskapoimu-ultran jälkeen, mutta kokoajan on pieni pelko takaraivossa. Ei niinkään siitä, että jotain vikaa löytyisi, vaan jotain hallitsematonta tapahtuisi. Jotain, jonka seurauksena menettää sittenkin.

Joka raskaus käy kyllä vaikeammaksi ja vaativammaksi kropalle. Tuntuu, että paikat venyy ja paukkuu. Kivistää ja vatsa tuntuu jo nyt roikkuvan. Liekkö tuo kuitenkaan ihme, sillä onhan tämä neljäs raskaus jo vajaan kolmen vuoden sisään.

Niin. Neljäs.

Maaliskuussa samana yönä, kun palasimme Dubaista, tein posiitivisen raskaustestin. Raskausoireet olivat vahvemmat kuin koskaan ja tulos vahva. Viiva vahvistui ja vahvistui. Viikkoa myöhemmin raskausviikoilla 5+1 vuodin kuin seula. Lääkäri totesi kaiken vuotaneen pois. Se oli sitten siinä. Seitsemän kuukauden yritys, onnen hetket ja jälleen menetys.

Kaksi kiertoa myöhemmin Papu piirsi viivansa testiin. Viiva vahvistui, mutta alkuun emme puhuneet raskaudesta. Emme olleet raskaana. Vasta raskauden edetessä ja ultrien tullessa aloimme toivoa. Sydän löi 7+0 ultrassa, 9+0 raajat näkyivät, kaikki hyvin. 12+1 niskapoimu-ultrassa kaikki oli loistavasti. Oksensin plussaamisesta varhaisultraan toistuvasti, en voinut syödä mitään. Ehkä se ei ollutkaan pahoinvointia raskaudesta, vaan silkasta kauhusta ja ahdistuksesta.

Nyt on Myy ja Papu. Ja poika. Meidän kolme pientä murusta.

Kilu 16+0