Lapsettomien ja lapsellisten suusta

Nyt olen juuri sopivan tunnekuohun vallassa kirjoittaakseni tämän. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt postaavani siitä, kuinka innokkaasti ihmiset jakavat asioista mielipiteitään ja neuvojaan - tiesivät asiasta tai eivät. Myyllä on ollut todella huono päivä, nukkui loistavasti, heräsi tuntia normaalia aikaisemmin ja ollut ihan järkyttävän kiukkunen koko aamun. Olemme siivonneet ja kaiken ajan, mitä Myy ei voi olla sylissä, tämä on huutanut. Aamupalan söi huonosti ja olikin nälkäinen. Söi kolme haarukallista itse ja menin korjaamaan haarukasta pudonneen ruuan (mikä oli virhe) ja seuraamuksena auttamaton raivari, jossa alkoi heittämään nokkista ja lautasta. Ruokailu loppui sitten siihen. Siskoni kysyi, toruinko edes, kyllähän tuon ikäista lasta jo pitää kieltää. Ihanko tosi?

Raskausaikana sain hirvittävästi neuvoja. Ei, en itsekään ole mikään puhdas pulmunen ja nolona saankin olla, kuinka monta kertaa lie aloitinkaan lauseen "sitten kun lapseni syntyy...", "minun lapseni...". Liian monta kertaa. Olin naivi ja sinisilmäinen ja nyt jälkikäteen ymmärrän, että pidän suuni kiinni asioista, joista en todella tiedä.

"Älä vaan ala käyttää kestovaippoja, me ei ees kokeiltu, nehän on ällöttäviä!"

Aivan! Tässähän minulla olisikin ollut syy olla edes kokeilematta ja tiedätkö mitä, meillä ne toimii, eikä yhtään ällötä.

"Anna vauvan nukkua vieressä, kuka nyt pinnasänkyyn pikkuvauvaa jaksaisi nostella?"

Meidän Myy nukkui pinniksessä jo pikkupikkuvauvana. Hyvin jaksoin nostella pari kertaa yössä ja saimme nukkua miehen kanssa rauhassa. Minulle on aivan sama, nukkuuko sinun lapsesi vieressä vai pinnasängyssä, tee niinkuin parhaaksi näät, niin minäkin tein. Toki oli levottomia öitä, jolloin Myy nukkui tississä kiinni vieressä ja se oli ihan fine. Siis minulle, varmaan myös sinulle?

"Siis ettehän te vielä voi laittaa lasta omaan huoneeseen nukkumaan?"

Myy muutti omaan huoneeseen 6,5 kk ja alkoi nukkua yöt läpi tai yhdellä herätyksellä viiden, kuuden herätyksen sijaan heräämällä jokaiseen kyljen kääntöömme. Tissiä sai öisin ja ihan yhtä iloinen vauva oli omaan huoneeseen muuton jälkeenkin. Eli miksi emme voisi?

"Siitä tulee ihan lellitty, kun ostat koko ajan sille jotain."

Ihan kuin tämän kokoinen saati pienempi ymmärtäisi, että saa uusia vaatteita. Ihan yhtä uusia leluja ovat ne, jotka ovat pari kuukautta olleet vaatehuoneessa piilossa, kuin ne joita saa kaupasta. Nyt toki Myy alkaa olla vanhempi, enkä osta Myylle kaupasta jotain, jos haluaa sen. Reissuista meillä kyllä ostetaan muistojuttuja. Se, ettei Myy oppisi jakamaan, ei kyllä ole liiemmin näkynyt kavereiden kanssa leikkiessä, on myös jakanut omia lelujaan siinä, missä leikkii niillä itsekin. Ei toki lapsi leluja paljon tarvitsisi, ehkä se on enemmän oma vinksahdukseni, mutta en usko sen tässä vaiheessa lapselle niin haittaakaan tekevän. Sisaruksia tulee saamaan kuitenkin ja voin luvata, että ihan niillä samoilla leluilla leikitään: meille ei tule kahta taaperokärryä, ei kahta nukensänkyä, ei tuplana muutakaan lelua, jolla voi leikkiä huoletta vuorotellen.

"Lapsi ei tarvitse paljoa vaatetta, äitiyspakkaus riittää." 

Haluan nähdä lapsen, joka pärjää äitiyspakkauksen vaatteilla! Siinähän on max pari vaatetta kutakin kokoa? Juu, meillä ei käytetty äitiyspakkauksen vaatteita, koska olen ronkeli. Mutta vaikka ne olisivatkin olleet käytössä, ne eivät olisi riittäneet edes siihen alkuun. Ei, lapsi ei tarvitse niin paljon vaatetta kuin meidän Myy, mutta puhutaan tästä asiasta sitten, kun olen synnyttänyt oman kauan toivotun prinsessasi :)

"Jokainen lapsi oppii juomaan tuttipullosta."

Ai että opin vihaamaan tuota lausetta viime kesänä. Myy ei juonut tuttipullosta, eikä syönyt tuttia. Meillä oli miljoona erilaista tuttipäätä ja ei, Myy ei niitä huolinut kaksiviikkoisen jälkeen, vaikka kokeilimme toistuvasti ja pullontarjoaja vaihtui tai vaikka Myy olisi ollut pidempään ilman tissiä. Ennemmin huusi ja oli nälässä kuin söi tuttipullosta. Seuraavan kohdalla en aio tästä stressata. Tosi hienoa, jos huolii pullon ja saamme sen ylläpidettyä, mutta ihan yksi hailee jos ei. Maitoaika on niin lyhyt aika, että voin sen viettää ihan neljän seinän sisässä.

"Jätä lapsi sänkyynsä ja lähde, eihän sitä nyt jäädä nukuttelemaan."

Niin. Kahden tunnin huudon jälkeen kyllä koskee jo korviin. Enemmän minulle on omaa aikaa jäänyt sillä vartin vieressä istumisella.

"Ei sitä tarvitse aina ottaa syliin, kun se vähän inahtaa."

Näin voit tehdä oman lapsesi kohdalla, mutta minun sylini on aina avoin.

"Kyllä sille voi jo ihan pienenä antaa perunaa."

Ehkä voikin, mutta tämä parikuinen syö vain tissiä.

"Kyllä tytöllekin voi pukea sinistä."

Niin voikin, mutta kun minulla on nämä pinkit housut tässä vieressä, niin jotenkin ne vain menevät sujuvammin tytön jalkaan.

"Jos teillä on seuraava poika, se joutuu pukeutumaan pinkkiin, kun et hanki sinistä, vihreää tai neutraalia jo tälle."

Niin ja jos emme saa poikia, vaan kaikki on tyttöjä, minua lopulta harmittaa, etten pukenut niitä juuri niin tytöiksi, kun halusin.

"Kyllä miehen pitää saada juosta vauva-aikana ja varsinkin raskausaikana baarissa ihan niin paljon, kuin haluaa, jaksaa sitten olla kotonakin."

Äitihän ei tarvitse omaa aikaa sitten ollenkaan ja koska äiti synnyttää ja kantaa lapsen, niin eihän miestä itse asiassa tarvitakaan? Mieshän hoitaa hommansa jo istutuksessa ja voisi sitten, vaikka hävitä elämästä kokonaan ja näin? Miksi vain naisen tulee olla raskausaika juomatta alkoholia ja rauhoittua? Miksi naisen tulee istua kaikki aika lapsen kanssa kotona ja kantaa vastuu tästä silloinkin, kun molemmat ovat kotona? Koska on nainen?

Ja tässä vain alkuun.

Jokainen on taatusti päästänyt suustansa yhtä sun toista. Minä myös. En halua loukataan ketään, mutta minä hoidan lapsen niinkuin parhaaksi nään ja saa nähdä, ehkä sitten pilaan lapseni. Itseänipä sitten saan syyttää :)

Hyvät päivänjatkot jokaiselle :)