Varhaisrakenneultra

Tänään oli varhaisrakenneultra sairaalassa, kuten niskapoimu-ultran yhteydessä sovittiin. Ultran suoritti jälleen sama lääkäri, joka aiemmatkin tässä ja Myyn raskaudessa. Vaikka aiemmin olen pitänyt lääkäriä varsin jäyhänä, nyt hän jopa naureskeli, että siitähän näkisi kengänkoonkin nyt katsoa, vaikka ei näin pieniin jalkoihin taideta vielä kenkiä tarvita.

Pikkupapu oli oikein vilkas, huitoi ja potki, suoristeli itseään ja oli oikein vauhti päällä, mistä lääkärikin sanoi. Myy ei ultrissakaan koskaan ollut yhtä vilkas, joten tästä voinee jo alkaa odottaa astetta vilkkaampaa lasta - Myyn kanssa olemmekin päässeet varsin helpolla. Tuon vilkkauden takia olenkin varautunut siihen, että sisälläni asustaa mies. Pienimies. Myyhyn verraten Papu oli myös hieman isompi kuin Myy aikanaan, mutta toisaalta Myy syntyikin aika pienenä. Nyt tässä ultrassa kaikki oli siis juuri niin hyvin kuin saattoi ja rakenneultran tekeekin kätilö. Meille tämä on hieno juttu, sillä olemme kaikki ultrat aina saaneet käydä lääkärillä, mutta nyt pääsemme ensimmäistä kertaa ihan tavalliseen, kätilön tekemään rakenneultraan. 

Koska Myy syntyi alle kolmekiloisena, lääkärin mielestä siis pienenä, määräsi hän meille raskausviikolle 32 kasvukontrolliultran. Ei haittaa ollenkaan, että päästään sittenkin vilkaisemaan Papua :) Sukupuolta ei tulla kysymään, mutta kovasti sitä kuitenkin tihrustin. Itsellänihän on nyt enemmänkin poikaolo, koska raskaus on niin kovin erilainen kuin Myytä odottaessa, enemmänkin ensimmäin. Himot ovat samat kuin poikaa odottaessa! Rasvaa ja suolaa, hedelmiä, salaattia! Ei niinkään makeaa ja herkkuja.

Mies muuten aloitti maanantaina taas työt kesäloman jälkeen ja Myy onkin ollut kaksi päivää sukulaistädin hoivissa. Onneksi täti hoivaa kotona ja Myy on jäänyt ihan hyvillä mielin hänen kanssaa. Toki aamulla vähän kitistään, mutta ei jää edes itkemään. Päivät ovat menneet loistavasti, on käynyt kiltisti nukkumaan (rattaisiin edelleen) ja syönyt reippaasti. Päivän päätteeksi olisi aina lähdössä tädin mukaan... Illat äiti ja isi kuitenkin kelpaa ja silloin syli on tärkeä paikka. Hartiani ovatkin aivan jumissa, kun kaikki täytyy tehdä yhdellä kädellä Myyn ollessa sylissä. 

Huomenna meille tulee kahdet kaksoset kylään, jotta voivat tutustua toisiinsa :) Talossa siis yhteensä kahdeksan lasta, aika jännää, millaista hulinaa tulee olemaan! Yhtä lukuunottamatta kaikki vieläpä alle kolmevuotiaita, huih!